AhonAlku
SIEMENLUETTELO
Kukat
Heinät
LAJIKUVAUKSET
Kukat
Heinät
Erilaisten
kasvupaikkojen
lajeja
Pihan kukkaniitty
Tienvarren niitty
Perinnemaisema
KYLVÖOHJEITA
Kukkaniitty
Usein kysytyt
ja vastatut
AhonAlun
Siemenseokset
Ota yhteyttä
 

AhonAlku. Kukkakasvit
Lajikuvaukset latinalaisen nimen mukaan

HEINIÄ JA SAROJA

LAJEJA ERI KASVUPAIKOILLE

 

Maltathan odottaa, sivu aukeaa melko hitaasti! (Sivulla on paljon kuvia)

Achillea millefolium

Siankärsämö / Rölleka

Siankärsämö on kukkaniityn peruslaji, joka sietää kuivuutta mutta viihtyy myös tuoreella maalla. Hyvässä maassa siankärsämöstä tulee jopa yli puolimetrinen ja tukeva. Kukatkin ovat suuremmat. Sitä voisi kasvattaa yrttimaan koristuksena. Siankärsämö oli entisaikoina tärkeä lääkekasvi. Kuivattuja nuoria siankärsämön kukkia voi käyttää teenä. Siankärsämöä on myös käytetty haavojen hoitoon. Kansanomaisia nimiä: kärsäheinä, aivastusruoho, kuperkeikkaheinä, pellonvanhin jne.

<<Pienistä kuvista aukeaa uusia kuvia!

 

 

Achillea ptarmica

Ojakärsämö / Nysört

Ojakärsämö kasvaa monenlaisissa paikoissa – tienpenkoilla, ojissa, rannoilla, joutomailla. Se sopii myös kukkapenkkiin. Ojakärsämö pysyy hyvin kasvupaikallaan ja sopii puutarhakukkien kumppaniksi. Kukat ovat säännöllisen muotoiset, väritys valko-harmaankeltainen. Lehdet kapeat, tumman vihreät, varsi jäykkä. Ojakärsämöä käytetään kuivakukkanakin.

 
 

Aegopodium podagraria

Vuohenputki / Kirskål

Vuohenputki on tullut Suomeen luultavasti hyötykasvina ja levinnyt varsinkin puutarhaitaimien mukana. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja monen mielestä paha rikkaruoho. Vuohenputki pitää ravinteisista kasvupaikoista ja muodostaa tiheitä kasvustoja. Maan alla on sankka maavarsisto, joten kitkemällä sitä on miltei mahdoton hävittää. Kirjavalehtistä vuohenputken muotoa käytetäänkin maanpeittokasvina. - Varhaiskeväällä vuohenputken nuoret, suppuiset lehdet ovat hyviä salaatissa. Nuoret kukinnot ovat kauniita ja hyvän tuoksuisia.

 
 

Agrimonia eupatoria

Maarianverijuuri / Småborre

Wikipedia kirjoittaa maarianverijuuresta: ” Suomessa maarianverijuuri kasvaa Lounais-Suomen lehtoniityillä sekä muuten kuivahkoilla niityillä ja pientareilla. Se on kalkinsuosija.” Se on muinainen lääkekasvi ja myös värikasvi, mistä johtuen sitä kasvaa usein vanhan asutuksen tienoilla. Kauniista lehtiruusukkeesta nousevat hoikat kukkavarret. Pienet kukat ovat keltaiset, ja erikoisen muotoiset hedelmykset tarttuvat helposti vaatteisiin ja eläinten turkkiin.
 
 

Agrostemma githago

Aurankukka / Klätt

Aurankukka on entisajan rikkaruoho, joka runsaana esiintyessään pilasi leipäviljan maun ja oli myös myrkyllinen. Siemenet saattavat säilyä itämiskykyisinä maassa vuosikymmeniä.

Nykyään sitä sitä viljellään puutarhoissa 1-vuotisena kesäkukkana . Aurankukka viihtyy valoisalla ja lämpimällä paikalla. Syyskylvö on eduksi. Se on sirokasvuinen ja kasvaa melko korkeaksi, kukat ovat kauniin violetin punaiset.

 
 

Alchemilla sp

Poimulehti / Daggkåpa

Retkeilykasvio kuvailee yli 20 Suomessa kasvavaa poimulehtien pikkulajia. Poimulehtien kauniit, maljamaiset lehdet ovat kiehtoneet ihmisiä. Niiden keskustaan kertyvää nestettä keräsivät mm. keskiajan alkemistit. Poimulehden nuoria lehtiä ja kukkia voi käyttää salaatissa.

 

 

Alisma plantago-aquatica

Ratamosarpio / Svalting

Ratamosarpio kasvaa vedessä tai rannalla, ojissa ja lammikoissa.

Korkeus 30- 100 cm. Kukinnossa on paljon päivittäin aukeavia vaaleanpunaisia kukkia. Lehdet muistuttavat suuria piharatamon lehtiä. Kukinta-aika on pitkä, ja kasvi on koristeellinen vielä syksylläkin.

 
 

Allium schoenoprasum

Ruoholaukka / Gräslök

Ruoholaukka on meillä lähinnä rannikon kasvi. Se kasvaa saaristossa kallioiden ohutmultaisissa koloissa ja rannoilla. Jo viikingit suosivat sitä ja levittivät ruoholaukkaa reiteilleen. AhonAlun ruoholaukka on saaristokantaa. Se ei kasva niin korkeaksi kuin puutarhalajikkeet, mutta ohuet lehdet ovat voimakkaan makuiset. Ruohosipuli kukkii alkukesällä ja muuttuu sitten huomaamattomaksi. Kuva on Illon kalkkikaivokselta (Västanfjärd). Kalkkipitoisella kalliorinteellä sitä kasvaa mattoina.

Ruoholaukka viihtyy myös puutarhamaassa, valoisalla paikalla. Se sopii perennapenkin reunaan tai kalliokasviksi.

Takaisin ylös

 

Anchusa officinalis

Rohtorasti / Oxtunga

Rohtorasti on meillä lähinnä viljelykarkulainen tai tulokas, jonka tapaa raunioilla, satamissa tai kaatopaikoilla.

Lounais-Suomessa sitä kasvoi jo 1600-luvulla. Puutarhassa kasvatettuna siitä tulee melko korkea ja haarainen. Kukat ovat melko pienet mutta voimakkaan tumman siniset. 2-vuotinen. Luonnonoloissa muurahaiset levittävät sen siemeniä.

 
 

Angelica archangelika

Väinönputki / Kvanne

Väinönputki kasvaa luonnonvaraisena Lapissa, rehevillä puronvarsilla. Se on ollut merkittävä vihannes ja maustekasvi jo hyvin kauan. Norjassa mainitaan aidatuista väinönputkitarhoista jo 1000-luvun alun asiakirjoissa. Luostarien puutarhoissa sitä viljeltiin lääkekasvina.

Väinönputki kasvaa hyvin myös eteläsuomalaisessa peltomaassa. Se muistuttaa paljon karhunputkea. 2. kasvukesänä väinönputki kukkii ja kasvi kuolee tämän jälkeen – se voi pysyä hengissä, jos ei anna kukintojen valmistua. Parasta syötävää ovat nuoret lehdet ja varret, jotka nousevat maasta varhain keväällä. Niitä voi kiehauttaa sokerin kanssa. Tästä hillokkeesta voi tehdä esimerkiksi jäädykettä kerman ja maitorahkan kanssa
   
 

Angelika sylvestris

Karhunputki / Strätta

Yleinen rehevien maiden kasvi, jonka kauniita lehtiä näkee metsänlaidoilla, ojissa, niityillä. Se on monien perhosten ja pieneläinten ravintokasvi Tanakan jopa parimetrisen putkivarren päässä on vaaleat sarjakukinnot. Siemenet putoavat myöhään syksyllä tai talvella ja itävät keväällä. Taimi kasvaa useita vuosia ennen kukkimista ja kukinnan jälkeen kasvi kuolee.

Karhunputken kukintoja voi käyttää värjäykseen ja koko kasvi on tunnettu yrttinä. Meillä kasvaa myös karhunputken näköisiä myrkyllisiä lajeja, joten se täytyy tuntea hyvin jos sitä käyttää.

Akseli Gallen-Kallela n maalaus Karhunputki vuodelta 1889 on rakastettu Suomen keskikesän kuvaus. Se on Valtion taidemuseon kokoelmissa Ateneumissa. (Kuva löytyy helposti hakusanoilla: valtion taidemuseo karhunputki)

 
 

Antennaria dioica

Kissankäpälä / Kattfot

Kissankäpälän luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet, mutta sitä näkee esim. teiden penkoilla hiekkaharjujen kangasmetsissä ja kalliokedoilla. Mattomaisesta kasvustosta nousee kesäkuun alussa valkoisia ja vaaleanpunaisia ”käpäläkukkia”.

Kissankäpälää voi kylvää siemenestä. Siemenet ovat tosin hyvin pieniä! Maalajin tulee olla hiekkapitoinen, läpäisevä. Jos paikalla ei ole liikaa kilpailua ja valoa on tarpeeksi, kissankäpälä leviää hiljalleen rönsyillä. Kuivalla kallionreunalla se on viihtynyt pihallamme hyvin.

Takaisin ylös

 

Anthemis tinctoria

Keltasauramo / Färgkulla

Keltasauramo kasvaa yleensä kuivilla paikoilla. Se kukkii jonkin verran jo ensimmäisenä kesänä, kukinta on pitkä ja väriltään loistavan keltainen.

Keltasauramo sopii siten niittyseoksiin pioneerikasviksi. Se on hieno perenna myös kukkapenkkiin. 2-vuotisena keltasauramo ei ole niin kestävä kuin monivuotiset, mutta uusiutuu siemenistä hyvin sellaisilla paikoilla, jossa maanpinta ajoittain paljastuu, kuten kuivilla rinnemailla, tienpenkoilla tms. Talvimärkyydestä se ei pidä.

 
 

Anthyllis vulneraria

Masmalo / Getväppling

Masmalo kasvaa hiekkaharjuilla ja kallioilla, hiekkakuopilla ja tieleikkauksissa, ratapihoillakin. Kukat kellanpunaiset, villamaisen karvan suojaamat. Se on kalkinsuosija. Masmalo on rauhoitettu (ei Ahvenanmaalla).

 
 

Aquilegia

Lehtoakileija / Akileija

Akileija on kasvanut Suomessa koriste- ja hyötykasvina jo kauan. AhonAlun akileija on vanhaa monivuotista, kestävää kantaa, väri sinisen eri vivahteita. Se sopii kasvamaan esim. puun alle, puolivarjoon. Akileija ei tarvitse varsinaista kukkapenkkiä, vain multavan kasvupaikan.

 
 

Arabis glabra

Pölkkyruoho / Rockentrav

Pölkkyruoho kasvaa joutomailla, tieleikkauksissa, kuivilla niityillä. Vanhojen asuinpaikkojen lähellä sitä saattaa ilmestyä maankaivuun jälkeen suurin määrin . Se on erikoisen näköinen kasvi – pienet vaaleat kukat ovat latvassa, lehdet vaalean sinivihertävät, vahapintaiset. Siemenpalkoja on pitkä rivi jäykän varren ympärille taipuneena. Loppukesällä ne haurastuvat ja jos kasviin koskee, siitä varisee paljon pienen pieniä siemeniä.

 
 

Arctium sp.

Takiainen / Kardborre

Suomessa kasvaa muutama takiaislaji. Takiainen on ollut tunnettu ja arvostettu hyötykasvi, mutta se on myös komea kasvi ulkomuodoltaan. Yleensä se kasvaa vanhan asutuksen lähellä; joutomailla, takapihoilla, hylätyillä pelloilla. Takiaisen mykeröt ovat koukkupäisten kehtosuomujen peitossa. Ne tarttuvat lujasti kaikkeen lähelle tulevaan, erityisesti villaan ja eläinten karvoihin, jopa nahkakäsineisiin. Sanotaan että tarranauhan keksijä käytti esikuvana takiaista.

Linnut pitävät takiaisen suurista, rasvaisista siemenistä. Ne ovat esimerkiksi tiklin mieliravintoa.

Takaisin ylös

 

Armeria maritima ssp.elongata

Rantalaukkaneilikka / Backtrift

Suomessa harvinainen, rauhoitettu. Se kasvaa kuivilla hiekkaisilla rantaniityillä, joskus myös laivojen painolastimaassa tulleena. Rantalaukkaneilikka on viehättävä perennakasvi.

Rantalaukkaneilikan lehdet muodostavat pienen, koristeellisen mättään, josta nousee pitkin kesää kukkavarsia. Kukinnot ovat vaaleanpunaisia.

 
 

Arnica montana

Etelänarnikki / Arnica

Euroopassa luonnonvarainen rohtokasvi. Suomessa sitä kasvaa vain viljeltynä. Vaatii lämpimän, valoisan kasvupaikan. Kukat aika suuret, kauniin keltaiset. Kehitys voi olla aluksi hidasta, mutta kukkivana yksilönä kasvi tuntui kukkivan enemmän joka vuosi.

 
 

Atriplex patula

Kylämaltsa / Vägmålla

Vanhan asutuksen liepeillä usein tavattava rikkakasvi.

   

Berteroa incana

Harmio / Sandvita

Harmiota on sanottu ”kasakan jalanjäljeksi”. Se on meillä tulokaskasvi, jota löytää ratapihoilta, kasarmialueilta, satamista ja muilta kuivilta joutoalueilta. Valkoiset kukat ja harmaanvihreät lehdet. Siemeniä muodostuu runsaasti, ja joskus näkee harmiota laajoina kasvustoina. 2-vuotinen.

 

Calluna vulgaris

Kanerva / Ljung

Kanerva on karujen ja happamien kankaiden kasvi, joka kasvaa tuuheana valoisalla paikalla. Jos sitä viljelee, mullan pitäisi olla hapanta. Luonnossa se lisääntyy hyvin siemenestä sellaisilla paikoilla, missä maa paljastuu. Siementen itävyyden on todettu paranevan kuumennettaessa +100 asteeseen, kuten metsäpalossa tapahtuu (Jalas 1980).

   
 

Campanula cervicaria

Hirvenkello / Skogsklocka

Hirvenkello on harvinaistunut, komea kellokukka. Hirvenkellon luontaiset kasvupaikat, kiviset laidunmaat ja ahot, ovat vähentyneet . Kukinto on tiheä, pallomainen, taivaan sininen. Varsi on hiukan karvainen, tukeva. Se on 2-vuotinen, mutta kasvustot voivat olla pitkäikäisiä sopivilla paikoilla, kuten kuivilla, valoisilla tienpenkoilla tai radanvarrella.

Hirvenkello sopii koristekasviksi kuivalle paikalle. Kylvetään syksyllä tuhkaan! Siemeniä on paljon, ja jos antaa niiden valmistua, kukkavarren voi loppukesällä katkaista ja levitellä niitä kuin sirottimesta sopiville paikoille.

 

Takaisin ylös

 

Campanula glomerata

Peurankello / Toppklocka

Peurankellon kasvutapa on pysty, varsi tanakka. Kukkien väri vaihtelee tumman sinivioletista ultramariinin siniseen. Peurankello pitää valosta ja kukkii samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Vielä talvella sen varret törröttävät lumisessa tienpenkassa.

 
 

Campanula latifolia

Ukonkello / Hässleklocka

Vanha perenna, joka tulee toimeen myös viljelykarkulaisena. Tuore, hyvämultainen kasvupaikka. Kasvaa jopa metrin korkuiseksi.

Pystykasvuinen, varressa suuret siniset kellokukat.
   
 

Campanula patula

Harakankello / Ängsklocka

Harakankello on 2-vuotinen, hentovartinen, runsaskukkainen kellokukka. Siemenet säilyvät esim. peltomaassa kauan. Kesannolle jätetty pelto voi olla loistava näky, kun tuhannet siemenpankin harakankellot ovat saaneet tilaisuutensa ja puhjenneet kukkaan.

Harakankellosta voi sanoa että se on kulttuurikasvi, koska se tarvitsee ihmisen muokkaamia avoimia, valoisia kasvupaikkoja, kuten tienvarret, niityt, pellonpientareet, jopa sorakuopat.

Runsaasti kukkivana ja upean värisenä se sopisi myös kukkapenkkiin. Sen lehtiruusuke on helppo tunnistaa, ja jos sitä ei kitke pois, harakankello kukkii seuraavana kesänä
 
 

Campanula persicifolia

Kurjenkello / Stor blåklocka

Kurjenkello on näyttävin kellokukistamme. Sitä on viljelty koristekasvina jo 1600-luvulla. Suuret kellokukat ovat suorastaan raskaita, sateella varret taipuvat ja kaatuvatkin . Kurjenkellon siemen itää hyvin, jos se kylvetään syksyllä (maan pintaan). Kehitys kukkivaksi kasviksi vie siten melkein kaksi vuotta, mutta se on kasvupaikoillaan melko kestävä laji. Jos emoyksilöt kuolevat, taimia on ympäristössä melko varmasti. Kurjenkello on valoisan metsän laji ja sietää puolivarjoa. Se viihtyy myös harvassa heinäkasvustossa, esim. metsälauhan, nuokkuhelmikän ja sormisaran seurassa.

Kuva: Viljeltyä kurjenkelloa. Kuvassa se kasvaa pellolla kissankellojen kanssa. .

 

Campanula rapunculoides

Vuohenkello / Knölklocka

Vuohenkello on kasvupaikan suhteen vaatimaton perenna, jota näkee villiintyneenä vanhoilla asuinpaikoilla, puistoissa, joutomaillakin. Se kasvattaa suuren juuriston, jonka mukulat ovat syötäviä. Kukkavarret ovat jopa metrin korkuiset, ja siniset kellokukat ovat niissä rivissä.

Vuohenkello on tullut maahamme luultavasti keittiökasvina 1700-luvulla. Englantilaisten mielestä se on ”itsepintaisin ja hillittömin kaikista kauniskukkaisista rikkaruohoista” (Jalas 1980).

 
 

Campanula rotundifolia

Kissankello / Liten blåklocka

Kissankello on herttaisimpia ketokukkiamme. Se on monivuotinen, hentovartinen. Kukkien vaaleansininen väri erottuu hyvin ympäristöstä. Kasvupaikan tulee olla valoisa, hiekkamaa sopivin.

Kissankello, kuten muutkin kellokukat itää vain kylmäkäsittelyn jälkeen, ts. kun siemenet ovat olleet talven maassa. Kasvatus siemenestä onnistuu parhaiten, jos pienet siemenet kylvetään syksyllä tai talvella potteihin tai esim. maahan haudattuihin ruukkuihin.

Taimivaiheessa näkyvissä vain hennot, pyöreät aluslehdet. Taimet ovat hyvin pieniä. Kehitys siis tuntuu hitaalta, mutta muutaman vuoden päästä kissankello kukkii runsaasti ja kukinta-aika on melko pitkä. Kissankelloa on jo paljon pihaniityllä, joka on perustettu kallion reunaan.

Takaisin ylös

 

 

Campanula trachelium

Varsankello / Nässelklocka

Varsankello tunnetaan meillä koristekasvina, mutta villiintyneenäkin se tulee hyvin toimeen. Ahvenanmaalla sitä kasvaa saarni- ja pähkinälehdoissa. Ennen kukkien ilmestymistä se muistuttaa kovasti nokkosta. Se on kalkinsuosija ja viihtyy hyvässä multamaassa.

 
 

Cardaria draba

Kynsimökrassi / Välsk krassing

Tulokaskasvi; kasvaa ratapenkoilla, joutomailla, tienpenkoilla. Muodostaa kasvustoja. Hyväntuoksuiset vaaleat kukinnot.

   
 

Carduus crispus

Kyläkarhiainen / Krustistel

Vanhojen pihojen, kylänpientareiden, linnoitus- ja kasarmialueiden kasvi. Voi kasvaa jopa 180 cm korkeana. Omalla tavallaan kaunis kukkiessaan. Ohdakkeet ovat perhoskasveja.

 
 

Carum carvi

Kumina / Kummin

Kumina on vanha, jo Raamatussa mainittu rohdoskasvi, jolla hoidettiin mm. flunssaa ja ruuansulatusta. Kuminan siemenet kuuluvat kaali- ja papuruokiin, juustoihin, leipään, makkaraan. Juuri oli 1600-luvulla suosittu keittojuures. Lehdet ovat keväällä hyvää syötävää.

Kumina on 2-vuotinen. Siemenet varisevat helposti ja taimia löytyy lähistöltä loppukesällä runsaasti. Niittykukkana kumina on koristeellinen ja kasvaa kuivallakin paikalla. Luonnonvarainen kumina on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Se on kulttuurikasvi, jota tapaa vanhoilla pihoilla. Nykyajan maatalous ja leikatut pihanurmet ovat vähentäneet kuminan kasvupaikkoja.

 
 

Centaurea cyanus

Blåklint / Ruiskaunokki

Ruiskaunokki on oikeastaan rikkaruoho, jonka kukoistus liittyi entisajan rukiinviljelyyn. Hölmöläissadussa sitä oli niin paljon pellossa, että hölmöläiset luulivat peltoa vedeksi ja menivät uimaan. Ruiskaunokki onkin niin runsaskukkainen ja upean värinen, että muutamakin yksilö erottuu kauas. Nykyään sitä näkee peltorikkaruohona enää harvoin. Pikkukuvan takana on kuva Jokioisten Elonkierto-puiston pellolta.

1-vuotista ruiskaunokkia voi viljellä vaikka kasvimaan koristuksena. Syyskylvö sopii parhaiten, tai sen voi antaa varistaa siemenensä ja katsoa mistä se ilmestyy ensi keväänä. Kuivattua ruiskaunokkia voi laittaa teehen.

 
 

Centaurea jacea

Ahdekaunokki / Rödklint

Centaurea phrygia

Nurmikaunokki / Ängsklint

Centaurea scabiosa

Ketokaunokki / Väddklint

Voimakkaita, hyvin pystyssä pysyviä. Riviviljelyssä ne muodostavat pieniä kasviaitoja, joissa ei ole tilaa rikkaruohoille. Kaunokit keräävät perhosia – lämpimänä iltapäivänä kukkiva kaunokkikasvusto on eriväristen, lepattavien perhosten kirjoma. Kukinnan loputtua kaunokit voidaan leikata alas.

Ahdekaunokki kasvaa pensasmaisesti ja vaatii valoisan kasvupaikan, kestää kuivuutta hyvin. Se on huikan sirompi ja pienilehtisempi kuin keto- tai nurmikaunokki.

Nurmikaunokin kasvusto on ryhdikäs, pystykasvuinen. Tummat kukkanuput lisäävät koristeellisuutta. Luonnossa se kasvaa hiukan tuoreemmilla mailla kuin edelliset.

Ketokaunokki on kaunein valoisalla, kuivalla, jopa köyhällä kasvualustalla. Peltomaassa siitä tulee liiankin iso ja rehevä. Pitkäjuurisena se sopii maan sitojakasviksi.Kaikki kaunokit ovat hyviä maisemointikasveja.

 

Takaisin ylös

 
 

Chelidonium majus

Keltamo / Skelört

Unikoiden sukulainen, kaunislehtinen keltamo lienee tullut maahamme munkkien mukana, ja sitä kasvaa vanhoissa kaupungeissa, linnojen ja raunioiden liepeillä, mutta myös uusilla joutomailla. Asutuksen liepeiltä se on myös levinnyt lehtoihin ja reheviin metsiin.

Keltamo on jo antiikin tuntema rohdoskasvi, ja se on myrkyllinen.

Keltamo on muinaistulokas Lounais- ja Etelä-Suomessa, mutta jo Keski-Suomeen se on saapunut vasta 1600-luvun alun jälkeen.
 
 

Chrysosplenium alternifolium

Kevätlinnunsilmä / Gullpudra

Kevätlinnunsilmä on kevään kukka, joka kasvaa kosteilla paikoilla, esim. puronvarsilla, lähteisissä notkoissa, kevään märillä rinteillä. Samoilla paikoilla voi nähdä imikkää tai rentukkaa, valko- ja sinivuokkoja. Kevätlinnunsilmä on matala, mattomaisia kasvustoja muodostava. Kukkien kirkkaan kellanvihreä väri erottuu ympäristöstä. Pienet siemenet leviävät sadeveden avulla.

   
 

Cichorium intybus

Sikuri / Rotcikoria

2-vuotinen. Ensimmäisenä vuonna on näkyvissä vain voikukkaa muistuttava lehtiruusuke. Juurta on käytetty Suomessa ainakin pula-ajan kahvin korvikkeena.

Kukkavarsi on melko korkea, ja päivittäin puhkeavat isot kukat ovat kauniin vaaleansiniset. Kukat menevät suppuun iltapäivällä. Hiekkaperäisessä, kuohkeassa maassa sikuri kasvaa joskus villiintyneenä.
 
 

Cirsium vulgare

Piikkiohdake / Vägtistel

Ensimmäisenä vuonna piikkiohdake kasvattaa karvaisen, sinivihertävän lehtiruusukkeen. Toisena vuonna se muodostaa pienen pensaan, jonka jokaisessa lehdenkärjessä on terävä piikki. Kukat ovat violetin punaiset. Se on mm. ohdakeperhosen ravintokasvi.

Siemenet lähtevät lentoon suurista, vaaleista haiventupsuista.

Ohdakkeet ovat vihattuja rikkaruohoja. Piikkiohdake on helpommin kurissa pidettävä kuin esim. pelto-ohdake, koska se on vain 2-vuotinen eikä leviä juuriston avulla. Kauneimpia ohdakkeita on huopaohdake, jonka siemeniä on vaikea saada koska ne näyttävät olevan tärkeää ravintoa joillekin hyönteisten (?) toukille.
 
 

Convallaria majalis

Kielo / Liljekonvalj

Kukapa ei olisi huomannut kukkivia kieloja kevätmetsässä!

Kielo on Suomen kansalliskukka. Se on yleinen luonnossamme, ja ansaitsee paikan myös puutarhakasvina. Se sopisi maanpeittokasviksi puiden ja pensaiden alle, kuiviin luiskiin, rakennusten seinustalle varjokasviksi jne.

Punaisissa kielonmarjoissa on n.6 siementä, joiden itävyys on hyvä (Jalas 1958). Kasvin kehitys kukkivaksi voi viedä jopa 10 vuotta. Kukinta on muutenkin epätasaista, mutta onhan kielon lehdistökin kaunis! Hyvä puoli on myös kielon kuivuuden sietokyky.

Takaisin ylös

 

Crambe maritima

Merikaali / Strandkål

Merikaali kasvaa luonnonvaraisena ulkosaariston rannoilla. Sitä on viljelty vihanneskasvina mm. Ruotsissa ja Venäjällä. Merikaali kasvaa 30-60 cm korkeaksi. Lehdet suuret, sinivihreät, kukat valkoiset.

Merikaali voi olla kaunis koristeperenna – monivuotinen, suurenee vuosi vuodelta.

 

Dianthus deltoides

Ketoneilikka / Backnejlika

Ketoneilikan kukinta on huomiota herättävä. Sen siemenet itävät hyvin. Viljeltynä ketoneilikka muodostaa mattomaisia, tiheitä kasvustoja. Se sopii kivikkopuutarhaan ja kalliokasviksi.

Niityllä muiden kasvien seassa se ei ole kovin hyvä kilpailija, mutta pärjää hyvin kuivilla paikoilla. Ketoneilikan kukkien vaaleanpunainen väri sopii hienosti yhteen esim. keltamataran ja kissankellon kanssa.

Keskiaikaisen kuvan mukaan

 

Dianthus superbus

Pulskaneilikka / Praktnejlika

Pulskaneilikka on harvinaisen näyttävä luonnonkukka. Se on 25-60 cm korkea, kasvutavaltaan pysty. Vaalean sinipunertava kukinto on kuin pitsiä. Siemenet itävät melko hyvin ja kasvi on monivuotinen. Hiekka- tai moreenipitoinen, kuivahko kasvupaikka paras.

Pulskaneilikka on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella.

 

Echium vulgare

Neidonkieli / Blåeld

Eteläinen tulokas, jota näkee lähinnä Etelä-Suomessa joutomaiden ja ratapihojen sorakentillä. Sen siemeniä on tullut maahamme mm. venäläisen kauran mukana. 1940-luvulta neidonkieli on sotatulokas esim. Porkkalassa (Jalas1980). Neidonkieli on 2-vuotinen, mutta uusiutuu hyvin, jos paljasta maata on ympärillä.

Koristekasviksi se sopii komean vartensa ja loistavan sinisten kukkien takia. Liian ravinteisella paikalla se ei pysy pystyssä.

 

Filipendula ulmaria

Mesiangervo / Älggräs

Filipendula vulgaris

Sikoangervo / Brudbröd

Mesiangervo on kookas kosteiden niittyjen, ojanvarsien ja rantojen kasvi.

Mesiangervon hyvä tuoksu liittyy monen mielikuviin juhannuksen ajan kesäillasta. Keskiajalla mesiangervon kukkia laitettiin häähuoneen lattialle. Mesiangervo on ollut tärkeä rohdoskasvi. Se on myös hyvä värjäyskasvi, josta tulee vihreitä ja keltaisia sävyjä. Kuivatuista, nuorista kukinnoista tulee ihanan tuoksuista, makeaa teetä.

Sikoangervo on sirolehtisempi kuin mesiangervo ja viihtyy kuivemmilla paikoilla. Sikoangervo esiintyy lähinnä vain Lounais-Suomen rannikolla ja Ahvenanmaalla, usein esihistoriallisten asuinpaikkojen lähellä. Sikoangervon mukuloita on käytetty ravinnoksi, ja siat söivät niitä mielellään. Se sopii hyvin myös koristekasviksi.

 

Takaisin ylös

 

Fragaria vesca

Ahomansikka / Smultron

Ahomansikan lehtiä näkee yleisesti lehtometsissä, mutta mansikka kukkii ja marjoo vain valoisilla paikoilla. Metsälaidunnuksen ja kaskenpolton aikoina se oli paljon runsaampi kuin nyt. Vanhoissa tauluissa kuvataan lapsia jotka kantavat myytäväksi mansikoita isoissa tuohiastioissa.

Ahomansikka on kaunis kasvi, ja marjan maku voittaa minkä tahansa kauppalajikkeen. Ahomansikan viljelyä voi kokeilla omalla pihalla tai kukkapenkissä. Sopivalla paikalla se muodostaa mattomaisen kasvuston, ja kivikkoon se sopii hyvin. Nuoret mansikanlehdet ovat hyviä teeaineksia.

 

Galeopsis speciosa

Kirjopillike / Hampdån

Yleinen viljelys- ja kulttuurimaiden kasvi. Kasvimaalla kurja rikkaruoho! Keltaisen ja violetin kirjavat kukat herättävät huomion. Kukan voi vetää irti ja imeä mettä sen ”pillistä”. Kukinnan jälkeen koko kasvusto on ikävän piikkisen ja sotkuisen näköinen. Pillikkeet kasvavat myös usein runsaina hakkuuaukealla. Hömötiaiset pitävät pillikkeen siemenistä ja etsivät niitä vielä alkutalvesta paikoilla, joissa pillikettä näkyy lumen seassa

 
 

Galium verum

Keltamatara / Gulmåra

Lounainen, keltakukkainen matara, jonka luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet. Keltamatara tuoksuu hyvältä ja houkuttelee perhosia. Kukkien väri on voimakas, lämmin keltainen. Hyvän tuoksunsa takia sitä on nimitetty Neitsyt Marian sänkyoljeksi ja sen kukkia on pantu ruumisarkkuun.

Viljeltynä keltamatara on kestävä. Peltomaassa se kasvaa turhankin kookkaaksi; parhaiten se sopii kuivalle, valoisalle niitylle. Keltamatara risteytyy helposti yleisemmän paimenmataran kanssa. Paimenmatara on voimakkaampi ja keltamatara on menettänyt sille kasvupaikkojaan. Risteymät ovat yleensä vaaleankeltaisia väriltään, eivätkä tuoksu yhtä voimakkaasti.

 
 

Galium album

Paimenmatara / Stormåra

Paimenmatara on meillä itäinen tulokaskasvi, joka Linnén aikana 1700-luvun puolivälissä oli ainakin Ruotsissa harvinaisuus. Sen kermanvaaleita kukintoja näkee miltei kaikkialla keskikesän aikaan. Ratapihoilla ja tienvarsilla se kasvaa suurina kasvustoina. Paimenmatara sopii hyvin kesäiseksi leikkokukaksi.

 
 

Galium boreale

Ahomatara / Vitmåra

Ahomatara on vaatimattoman näköinen, yleinen metsän ja kuivien ahojen ruoho. Sen kukat ovat valkoiset, varret melko pystyt ja se muodostaa yleensä kasvustoja. Ahomataran ja keltamataran juuret ovat tunnettuja kasvivärjäyksessä. Niistä saa tiilenpunaista väriä. Ahomataran kukat tuoksuvat hyvältä.
   
 

Geranium pratense

Kyläkurjenpolvi / Ängsnäva

Kookas, pensasmainen kurjenpolvi. Korkeus 30-70 cm. Kukat valkoiset tai vaaleansiniset, isommat kuin muilla kurjenpolvilla. Kyläkurjenpolvi muodostaa pienen pensaan, joka on kauniin pallomainen ennen kukintaa. Sen voi leikata alas loppukesällä, jolloin isot lehdet ovat vielä kauniit. Kurjenpolven siemenet ponnahtavat ympäristöön, ja taimia voi löytää seuraavana keväänä metrienkin päästä. sen luontaisia kasvupaikkoja ovat mm. rehevät joenvarsiniityt. Vienan Karjalassa sitä kasvoi niittymäisellä pellolla vanhojen hirsirakennusten lähellä.

Takaisin ylös

 

Geranium pusillum

Pihakurjenpolvi / Sparvnäva

Pihakurjenpolvi on matalakasvuinen puutarhojen, vanhojen pihojen ja joutomaiden rikkaruoho, mutta se sopii hyvin esim. peittokasviksi pensaiden alle tai seinustoille. Kukat ovat pienet, vaaleanpunaiset, lehdet kauniin pyöreämuotoiset.

Sitä on kasvanut myös Hakoisten linnavuorella, ehkä jo 1300-luvulta lähtien (Jalas 1980).

 
 

Geranium robertianum

Haisukurjenpolvi / Sparvnäva

Yleinen varsinkin Lounais-Suomen rannikkoseudulla. Tyypillisiä kasvupaikkoja lehtokalliot, kivikot, joissa sen seurana voi kasvaa kalliokieloja, puna-ailakkia, keto-orvokkia, kurjenkelloja.

 
 

Geranium sanguineum

Verikurjenpolvi / Blodnäva

Verikurjenpolvi tunnetaan perennana hyvin. Se vaatii lämpimän, kalkkipitoisen maan. Kasvupaikka voi olla hyvinkin kuiva. Kauniin värisiä kukkia ilmestyy pitkän aikaa ja kasvin syysväri on hieno.

Suomessa verikurjenpolvi on luonnonvarainen vain Lounais-Suomen rannikolla ja Ahvenanmaalla, mutta puutarhakasvina se menestyy pohjoisemmassakin.

 
 

Geranium sylvaticum

Metsäkurjenpolvi / Skogsnäva

Metsäkurjenpolvi on tuoreen niityn kasvi, jonka loistava kukinta on usein juhannuksena.

Se on myös monivuotinen, kestävä perenna. Siemen on kovakuorinen ja itää hitaasti. Syyskylvö sopii parhaiten. Taimet kasvavat melko nopeasti isolehtisiksi. Kukinta alkaa seuraavana kesänä. Muutaman vuoden ikäinen penkki on jo näyttävä ilmestys, korkeus jopa 50 cm ja kukkia on paljon. Kurjenpolven voi leikata alas kukinnan jälkeen. Syksyllä kurjenpolven lehdet voivat vielä saada kauniin syysvärin.

Takaisin ylös

 

Geum rivale

Ojakellukka / Humleblomster

Geum urbanum

Kyläkellukka / Nejlikrot

Ojakellukka on yleinen tuoreiden paikkojen kasvi Etelä-ja Keski-Suomessa. Kyläkellukka sen sijaan on kulttuurikasvi, jota tapaa vanhan asutuksen liepeiltä. Kellukoiden juuria voi käyttää teenä tai mausteeksi – niissä on mausteneilikan aromi.

Ojakellukan kukat ovat vaaleanpunaiset, romanttisen nuokkuvat ja osittain piilossa suojuslehtien alla, kyläkellukan kukat taas pienet, keltaiset. Näyttävin on ehkä siemenvaihe, varsinkin kyläkellukalla. Sen punaruskea siemenpallo näyttää jöröjukka-kampaukselta.

Molemmat kellukat sopeutuvat kasvamaan monenlaisille paikoille, myös varjoon. Ne ovat puutarhakukkina monivuotisia ja kauniita eri kasvuvaiheissaan.

 
 

Hesperis matronalis

Illakko / Aftonviol

Illakko on vanhanajan puutarhakukka, joka vaatimattomana ja helposti leviävänä karkaa helposti ympäristöön. Se on melko korkea, kukat vaalean lilat tai valkoiset. Alkukesällä se kukkii runsaasti. Hyvä tuoksu tuntuu varsinkin illalla.

Takaisin ylös
 

Hieracium sp

Ahokeltano / Hagfibbla

Ahokeltanoita näkee kuivilla niityillä ja tienpenkoilla. Olosuhteiden mukaan se voi kasvaa matalana tai jopa 50 cm korkeana. Lehtiruusuke on maanmyötäinen, varsi karvainen. Kirkkaan keltaiset kukinnot ovat aluksi tiiviissä sykerössä varren latvassa.

 
 

Hieracium sylvatica sp.

Salokeltano / Skogsfibbla

Keltanoiden suku on laaja. Kasvikirjoissa kuvataan kymmeniä eri nimisiä keltanoita.

AhonAlun siemenluettelon salokeltano on kerätty valoisalta metsäniityltä, jossa monivuotinen ryhmä keltanoita kiinnittää huomion kauniilla lehdillään. Ne ovat maan myötäiset ja näkyvissä talvellakin. Kukinnot ovat keltaiset, lyhytikäiset, ja varret tummuvat kukinnan loputtua.

 
 

Hieracium umbellatum sp.

Sarjakeltano / Flockfibbla

Sarjakeltanot kasvavat kuivilla, valoisilla tienpenkoilla ja rinneniityillä. Kukinto on voimakkaan keltainen, sarjamainen. Korkeus vaihtelee kasvupaikan mukaan 5- 75 cm.

 
 

Hyoscyamus niger

Hullukaali / Bolmört

Hullukaali on yleensä vanhan asutuksen merkki. Se voi ilmestyä vaikkapa kaivurin tekemään maakasaan. Siemenet ovat nousseet pintaan ja itäneet jopa vuosisatojen levon jälkeen. Kasvi on erikoisen näköinen ja hyvin myrkyllinen.

   
 

Hypericum maculatum

Särmäkuisma / Fyrkantig johannisört

Hypericum perforatum

Mäkikuisma / Äkta johannesört

Särmäkuisma ja mäkikuisma ovat melko saman näköisiä. Särmäkuisma on ehkä yleisempi, se kasvaa tuoreilla tienpenkoilla, laitumilla, metsänreunoissa. Sen varren poikkileikkaus on nelikulmainen. Mäkikuisma on eteläinen, runsaskukkaisempi. Se kasvaa kuivillakin mäillä ja kallioilla.

Molemmat kuismat ovat olleet käytössä rohtona ja taikakasveina. Ne ovat myös värikasveja.

Varsinkin mäkikuisma kasvaa viljeltynä komeaksi, ja sen kukissa käy paljon hyönteisiä. Kuisman jäykät punaruskeat varret ja siemenkodat erottuvat hyvin syksyllä ja ne törröttävät pystyssä vielä lumessakin.

Takaisin ylös

 

Hypochoeris maculata

Häränsilmä / Slåtterfibbla

Häränsilmä kasvattaa pitkän paalujuuren ja kauniin maanmyötäisen lehtiruusukkeen. Kukkavarsi on tanakka, ja sen päässä isoa voikukkaa muistuttava kukka, joka muuttuu siemenpalloksi, jonka tuuli hajoittaa. Häränsilmä kasvaa hiekkaharjujen rinteillä ja teinvarsilla

 

Inula helenium

Isohirvenjuuri / Ålandsrot

Isohirvenjuuri on ollut Suomessa rohtokasvi. Sitä voi tavata karkulaisena vanhojen puutarhojen lähellä. Korkeus voi olla jopa 2 m. Keltaisten kukkien terälehdet ovat kapeat, mikä tekee kukasta helposti tunnistettavan. Lehdet ovat huomattavan isot, pitkänomaiset.

 
 

Isatis tinctoria

Morsinko / Vejde

Morsinkoa voi löytää luonnonvaraisena lounaisrannikolta, jossa se kasvaa kivikkoisilla ja hiekkaisilla merenrannoilla. Se on muinaistulokas, jota on viljelty tärkeänä värikasvina. Siitä saatiin indigonsinistä väriä.

   

Knautia arvensis

Ruusuruoho / Åkervädd

Ruusuruoho on hienostunut kasvi. Keuruulla päin sitä on kutsuttu nimellä ”tuhannen kaunis kukka”. Lehdetkin ovat erityisen kaunismuotoiset. Se pitää lämpimästä hiekkapitoisesta maasta ja auringosta. Kukinta on pitkä ja näyttävä. Viljeltynä ruusuruohosta tulee korkeampi ja suurikukkaisempi kuin luonnonniityllä.

Kukkapenkkiin ruusuruoho sopii hyvin. Se on sopivalla kasvupaikalla erittäin kestävä. Jos oppii tuntemaan sen kauniit lehdet jo taimivaiheessa, löytää ympäristöstä taimia, joita voi siirrellä keväällä takaisin penkkiin.

Takaisin ylös

Lamium album

Valkopeippi / Vitplister

Peipit ovat tuttuja rikkaruohoja sille joka kitkee kasvitarhaansa, ja ne revitään yleensä surutta irti maasta. Valkokukkainen valkopeippi on muista peipeistä poiketen monivuotinen, tarkemmin katsottuna kaunis kasvi. Lehdistö muistuttaa kovasti nokkosta, mutta ei polta ja väri on vaaleampi. Englanniksi sen nimi on dead nettle eli ”kuollut nokkonen”. Valkopeippiä näkee usein vanhojen puutarhojen liepeillä. Tanskassa on löydetty maasta 1300 vuotta vanhoja valkopeipin hedelmyksiä, jotka itivät (Jalas 1980).

 
 

Lathyrus japonicus

Merinätkelmä / Strandvial

Luonnonvaraisena merinätkelmä kasvaa hiekkaisilla ja kivikkoisilla mernerannoilla. Lehdet muistuttavat hiukan puutarhaherenettä, kukat kauniin sinipunaiset. Merinätkelmää voi kasvattaa myös perennana.

Takaisin ylös
 

Lathyrus pratensis

Niittynätkelmä / Ängsvial

Niittynätkelmä muodostaa sotkuisia ”pensaita” , joissa rennot, toisiinsa tarttuneet varret ovat kukinnan aikana täynnä kirkkaan keltaisia kukkia. Siemenpalot ovat mustia. Se on monivuotinen ja tulee toimeen hyvin karuilla ja kuivilla paikoilla.

Niittynätkelmä on mm. virnaperhosen ja sinisiipien ravintokasvi.

 
 

Lathyrus sylvestris

Metsänätkelmä / Skogsvial

Metsänätkelmän löytää ratapenkereeltä, hiekkauopalta tai aurinkoiselta rinteeltä. Se kasvaa jopa metrin pituiseksii köynnökseksi, joka nojaa toisiin kasveihin tai leviää maata pitkin sotkuisena pensaana. Kauniit vaaleanpunaiset kukat ja isot siemenpalot, lehdet ovat pitkänomaiset.

Metsänätkelmä sopii hyvin kuivalle paikalle puutarhaan. Sen voi laittaa kasvamaan havujen viereen tai pajukehikkoon.

 
 

Lathyrus vernus

Kevätlinnunherne / Vårärt

Kasvi kuvataan vaateliaaksi lehtokasviksi, mutta viihtyisi varmaan viljeltynäkin hyvässä puutarhamaassa, puolivarjossa. Se kasvaa samoilla paikoilla vuodesta toiseen, joskus tiheinä kasvustoina. Kevätlinnunherne lisääntyy vain siemenistä. Se on alkukevään kukkija, jonka kumppaneita ovat valkovuokko, metsäorvokki ja kielo. Linnunherneen kukat muuttuvat vanhetessaan violetin ruusunpunaisesta sinisiksi. Lehdet ovat suuret, kaunismuotoiset, ja punaruskeat siemenpalot koristeelliset. Kasvi on 20-40 cm korkea. Hernemäiset siemenet saattavat itää hitaasti.

 
 

Leontodon hispidus

Kesämaitiainen / Sommarfibbla

Harvinaistunut niittyjen, kaskiahojen ja laidunten kukka. Sen tanakan varren päässä on yksi keltainen kukka (syysmaitiainen on saman näköinen, mutta sen kukkavarsi haarautuu). Kukka muuttuu pian koristeelliseksi vaaleanruskeaksi siemenpalloksi.

 
 

Leontodon autumnalis

Syysmaitiainen / Höstfibbla

Nimensä mukaisesti syysmaitiainen kukkii loppukesällä. Pienet voikukkaa muistuttavat kukat muuttavat nurmikon keltapilkulliseksi, tienvarsillakin sitä näkee yhtenäisinä kasvustoina. Moni mieltää sen rikkaruohoksi siinä kuin voikukankin, mutta syysmaitiainen on loppukesän perhosten mieleen, koska silloin ei ole enää paljon kukkia. Neitoperhoset ja nokkosperhoset ovat tavallinen näky syysmaitiaisniityllä.

 
 

Leucanthemum vulgare

Päivänkakkara / Prästkrage

Päivänkakkara on iloinen kukka, joka liittyy mielikuviimme keskikesän loistosta. Sanotaan, että entisajan päivänkakkarakedot ovat vähentyneet. Ehkä ne olivat kuivahkoja rinteitä, joita niitettiin ja laidunnettiin sen verran, että päivänkakkara ja muut runsaasti siemeniä tuottavat kukat pystyivät uusiutumaan. Tiheässä heinikossa ne eivät siihen pysty.

Päivänkakkaraa on helppo viljellä. Se itää hyvin ja muodostaa tiheän kasvuston, joka on kukinta-aikana komea näky. Sama kasvusto kukkii monta vuotta. Siemenet eivät leviä yleensä sen kauemmas kuin kaatuvan kukkavarren mitta. Kukinnan jälkeen kasvit voi leikata poikki, jolloin lehtiruusukkeet täyttävät maan pinnan. Jälkikukintaa voi tulla vielä loppukesällä.

Takaisin ylös

 

Linaria vulgaris

Kannusruoho / Gulsporre

Loppukesällä komeana kukkiva ratapihojen, hiekkakuoppien ja tienvarsien koristus, joka on levinnyt maahamme ihmisen mukana. Sitä on kutsuttu myös kuninkaankynttiläksi ja kartanovahdiksi, ja viljelty myös kukkapenkissä. Perennaksi se sopiikin hyvin, koska se on monivuotinen ja kukkii myöhään. Kukinnossa on keltaisen eri vivahteita ja kukat ovat erikoisen muotoiset.

 
 

Lotus corniculatus

Keltamaite / Käringtand

Keltamaitteen löytää useimmiten hiekkakuopalta tai tienpenkalta. Se saattaa kasvaa pelkässä sorassa pyöreinä, monihaaraisina ruusukkeina. Kukat ovat kirkkaan keltaiset, kapeat siemenpalot punaruskeat. Laji on Suomessa eteläinen ja kasvaa myös merenrantaniityillä. Keltamaitetta on myös jalostettu viljelylajikkeiksi.

 
 

Lychnis alpina

Pikkutervakko / Fjällnejlika

Pikkutervakko on oikeastaan tunturikasvi, mutta esiintyy myös harvinaisena Etelä-Suomessa. Sorarinteet ja kalliot ovat sen kasvupaikkoja. Sopii kivikkokasviksi ja perennaksi. Korkeus 5-25 cm, tiheä kukkaterttu pystyssä varressa. Pelkät lehtiruusukkeetkin ovat koristeelliset.

 
 

Lychnis flos-cuculi

Käenkukka / Gökblomster

Kansanomainen nimi silkkikukka kertoo kukan olemuksesta: terälehdet ovat kuin ohutta repaleista silkkiä, väri vaaleanpunainen. Käenkukka levittäytyy juuriversoilla kasvustoiksi, usein ojanpohjilla ja kosteilla niityillä. Se kukkii samaan aikaan kurjenpolvien, koiranputken, harakankellon, niittyleinikin ja puna-ailakin kanssa. Keltaiset, punaiset, siniset ja valkoiset värit loistavat silloin teiden varsilla.

 
 

Lychnis viscaria

Mäkitervakko / Tjärblomster

Mäkitervakko kasvaa hiekkaisilla rinteillä ja kalliotasanteilla. Pitkät juuret takaavat elossa pysymisen kuivina kausina. Kasvustot muodostavat usein yhtenäisiä laikkuja. Loistavan värinen kukinta kesäkuussa tekee siitä hyvin näyttävän. Perennapenkissä sen voi leikata kukinnan jälkeen, jolloin kauniit lehtiruusukkeet jäävät näkyviin.

 
 

Lysimachia vulgaris

Ranta-alpi / Strandlysing

Ranta-alpi on kostean paikan kasvi, muttei vaadi välttämättä veden läheisyyttä. Se on hyvin paikallaan pysyvä, muodostaa esim. teiden ojanotkoissa suuria yhtenäisiä kasvustoja. Ranta-alpi on pystykasvuinen, jäykkävartinen. Kukat latvatertussa ovat herkullisen keltaiset. Valoisalla paikalla kukinta on näyttävä, ja kasvi on mielenkiintoisen näköinen vielä myöhään syksylläkin kun siemenkodat näkyvät pieninä oranssin värisinä palloina kuihtuneen kukinnon varressa.

Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn, joten kannattaa kylvää syksyllä. Alkuunlähtö on muutenkin melko hidas – varsinainen kasvusto muodostuu sirkkataimien maarönsyistä. Myöhemmin ranta-alpin kasvustot ovat vuodesta toiseen paikallaan kestäviä
 
 

Lythrum salicaria

Rantakukka / Fackelblomster

Rantakukka on komea rehevien rantaniittyjen kasvi. Se kasvaa meren rannalla ja sisämaassa järvien ja jokien rannoilla, yleensä aukeilla paikoilla. Rantakukka on pystykasvuinen ja kukkatertut ovat voimakkaan vaaleanpunaiset. Luonnonkanta on muunteleva.

Olemme viljelleet rantakukkaa peltomaassa. Alkukehitys oli melko hidasta (kuiva kesä –03) mutta kasvusto on tuuheutui koko ajan. Rantakukka on tunnettu perenna.

 

Maianthemum bifolium

Oravanmarja / Ekorrbär

Oravanmarja kasvaa kangasmetsissä ja lehdoissa, varjoisilla paikoilla. Se muodostaa usein kasvustoja. Ohuen varren päässä on 2 lehteä, joiden muoto kiinnittää huomion. Pienet, tiheät kukkatertut hohtavat vaaleina alkukesällä ja syksyllä niissä on tummanpunaiset, kiiltävät marjat. Marjat ovat makeita (”sokerimarja”) , mutta myrkyllisiä.

Takaisin ylös

 

Matricaria matricarioides

Pihasaunio / Gatkamomill

Pihasaunio tuotiin Helsingin Kasvitieteelliseen puutarhaan 1800-luvun puolivälissä ja levisi nopeasti (enimmäkseen kai ihmisen ja eläinten jaloissa) koko maahan. Sitä myös suosittiin - sanotaan että emännät kylvivät sitä portaiden eteen koska siihen oli hyvä pyyhkiä jalkineet. Pihasaunio tuoksuu hyvältä. Sitä voidaan käyttää kuten kamomillasauniota, joka on ikivanha ihon ja vatsan hoitoaine.

1-vuotinen pihasaunio tuottaa paljon siemeniä. Se ilmestyy usein esim. nurmikon aukkoihin pioneerikasvina.

   
 

Matricaria recutita

Kamomillasaunio / Kamomill

Kamomilla on vanha, tunnettu yrtti. Sitä saattaa löytää villiintyneenä tai viljelysmaiden rikkaruohona. Tosin sen voi sekoittaa saman näköiseen, yleiseen saunakukkaan (Tripleurospermum perforatum, baldersbrå), jolla ei ole samoja käyttöominaisuuksia kuin kamomillalla tai pihasauniolla.

Isossa kuvassa kamomilla on kesämaitiaisen seurassa (rikkaruohona).

 
 

Melampyrum nemorosum

Lehtomaitikka / Svenska flaggan, lundkovall

Lehtomaitikka on kaunis kasvi – kukat keltaiset, varren ylimmät lehdet violetit. Sen saksankielinen nimi on Tag und Nacht- päivä ja yö.

Lehtomaitikka on 1-vuotinen puoliloinen. Isäntäkasvi voi olla kirjallisuuden mukaan pähkinäpensas, kuusi, lehmus, tosin koivujenkin alta sitä on löytynyt. Se muodostaa kasvustoja - muurahaiset levittävät lehtomaitikan siemeniä.

Kylvön onnistumisen takaamiseksi paikalle pitäisi kylvää myös luonnonheinän siementä, tai lehtomaitikka kylvetään (harvaan) heinikkoon.

 
 

Melilotus albus

Valkomesikkä / Vit sötväppling

2-vuotinen tulokaskasvi, esiintyy Lounais- ja Länsi-Suomessa. Sitä voi nähdä tienvarsilla, satamissa, ratapihoilla, jonne se on tullut esim. laivojen painolastimaan ja venäläisen siemenviljan mukana.

Korkeus jopa 1 m. Lehdet muistuttavat apilaa, pieniä valkoisia kukkia runsaasti. Hyväntuoksuinen.
   
 

Mentha arvensis

Rantaminttu / Åkermynta

Rantaminttu on melko yleinen, huomaamaton kasvi. Kasvupaikkoja ovat tuoreet polun pohjat, pellonreunat, rannat, ojat. Sen tunnistaa mintun tuoksusta, kun hieroo lehtiä käsissä. Mintun latvoja kannattaa kerätä kuivattavaksi. Niitä voi sekoittaa teehen talvi-iltoina – pari lehteä kannuun riittää. Mintun lehdet sopivat loistavasti omenahillon mausteeksi.

Rantaminttu sopii hyvin puutarhassa kasvatettavaksi. Sitä onkin siirretty ennen puutarhoihin hyötykäyttöä varten. Rantamintun ulkonäkö muuntelee ja se risteytyy helposti muiden minttulajien kanssa. Kasvupaikan suhteen rantaminttu on vaatimaton – puolivarjoinen, kuivakin kasvupaikka käy. Toin kerran pienen yksilön kuivaan kukkapenkkiin, pensaan varjoon, ja sieltä se aina nousee. Olen välillä unohtanut kokomintun, mutta tuoksu kertoo sen olemassaolosta, kun revin sitä rikkaruohona pois.

Takaisin ylös
 

Myosotis scorpioides

Luhtalemmikki / Förgätmigej

Myosotis sylvatica

Puistolemmikki / Skogsförgätmigej

Jos kasvattaa sekä puistolemmikkiä että luhtalemmikkiä, saa katsella lemmikin sinisiä kukkia koko kesän. Puistolemmikki kukkii kevätkesällä ja luhtalemmikin pitkä kukinta alkaa keskikesällä.

Luhtalemmikki kasvaa tuppaissa. Rennoissa varsissa on tyvestä latvaan peräkkäin aukeavia kukkia, joiden väri erottuu ihmeen selvästi kasvustosta. Siemenet varisevat herkästi. Luhtalemmikki on tunnettu koristekasvina. Se sopii tuoreille kasvupaikoille, esim. vesiaiheen lähelle puutarhaan.

Myös puistolemmikki pitää tuoreenpuoleisesta, ravinteikkaasta maasta, joten se sopii puiden alle ja puolivarjoon. Se leviää mattomaisena hyvän siementuotannon avulla. Kevätkesän kukkakimppu: kieloja, puna-ailakkkeja, lemmikkkejä, kevätpiipon kukintoja, aho-orvokkeja!

 

Oenothera rubricaulis

Täplähelokki / Nattljus

Helokit ovat tulokaskasveja, joita löytää ratapenkoilta, kaatopaikoilta, tienvarsilta. Kuivassa sorassakin viihtyvä kasvi pärjää tukevan paalujuuren avulla. Varsi tanakka, pysty. Keltaiset kukat aukeavat illalla, jolloin kasvi näkyy kauas. Kasvi on 2-vuotinen, ja siemeniä muodostuu paljon. Täplähelokin alkuperä on Karjaalta radanvarresta ja toisen, tarkemmin määrittämättömän helokin siemeniä on kerätty hiekkakuopalta Hyvinkäältä.

 
 

Origanum vulgare

Mäkimeirami / Vild mejram

Mäkimeirami kasvaa luonnonvaraisena Suomessa ulkosaariston aurinkoisilla moreenirinteillä. AhonAlun kanta ei luultavasti ole tätä luonnonkantaa, mutta on osoittautunut erittäin kestäväksi. Se on viihtynyt kuivalla kasvupaikallaan jo parikymmentä vuotta. Puutarhamaassa sitä on kasvatettu rivissä, joka näyttää leviävän kaiken aikaa.

Meirami on ikivanha, erittäin käyttökelpoinen mauste- ja teekasvi. Se on myös koristekasvi – kukinta kestää kauan ja loppukesän perhoset suorastaan kuhisevat meiramin kukinnoissa. Myöhemminkin se on näyttävä. Syysväritys on tumman vihreää ja punaista

 

Papaver

Unikko / Vallmo

Vanhaa maatiaiskantaa edustava suurikukkainen, tukeva unikko. Kukkien terälehdet liuskaiset, kuviot ja väri muuntelee. 1-vuotinen. Siemenet säilyvät maassa itämiskelpoisina. Unikkoa voisi suosia vaikkapa hyötykasvitarhan ”rikkaruohona”, jolloin se kukkii pitkin kesää siellä täällä mikäli ei kitke taimia pois liian tarkasti. Unikon siemeniä voi kuivata ja käyttää leivän mausteena

Takaisin ylös

 

Papaver dubium

Ruisunikko / Rågvallmo

1-vuotinen, hento, oranssinpunakukkainen unikko. Kylväytyy paikalleen helposti. Yksittäiset kukat ovat lyhytikäisiä, mutta kukinta on runsas. Sopii kesäkukaksi kasvimaalle ym. Klikkaa kuvaa, niin näet sen ruiskaunokin kanssa
 
 

Pastinaca sativa

Palsternakka / Palsternacka

Puutarhalajikkeiden ”alkumuoto”, jota näkee tienpenkoilla, joutomailla ja ratapihoilla tulokaskasvina. Sitä on viljelty ennen mm. linnojen ja pappiloiden puutarhoissa. Toisen maailmansodan aikaan palsternakan siemeniä tuli myös saksalaisten huoltokuljetusten mukana (Jalas 1980).

Kukinta-aikana palsternakan komeat kasvustot erottuvat muusta tienvarsikasvustosta kellanvihreinä. Se on 2-vuotinen, korkeus 40 –100 cm.

   
 

Persicaria maculosa

Hanhentatar / Åkerpilört

Rannoilla ja joutomailla kasvava punakukkainen tatar. Siemenet ravinteikkaita.

Persicaria lapathifolia

Ukontatar / Pilört

Yleinen, tukeva, haaraiseksi kasvava rikkaruoho multavilla pelloilla ja joutomailla. Kukat yleensä kellanvaaleat .

 
 

Peucedanum palustre

Suoputki / Mossrot, kärrsilja

Suoputki kasvaa kosteilla niityillä, rannoilla, myös ulkosaaristossa. Korkeus 50-100 cm, 2-vuotinen. Muistuttaa monia muita putkikasveja, mutta hyvänä tuntomerkkinä toimii lehtien muoto. Suoputken lehdet ovat kauniin siroliuskaiset. Linné nimitti sitä ”Suomen inkivääriksi”. Suoputki on ritariperhosen toukan ravintokasvi.

   
 

Pilosella officinarum

Huopakeltano /Gråfibbla

Huopakeltano muodostaa kuivilla rinteillä mattomaisia, harmaanvihreitä kasvustoja. Se leviää rönsyillään tehokkaasti. Siruunankeltaiset kukat aukeavat kesäkuussa ja siemenet ehtivät lentää maahan ennen mahdollista loppukesän kuivuutta.Huopakeltano on siis hyvä maanpeitekasvi vaikeillakin kasvupaikoilla.

Heleänvärinen mäkitervakko ja huopakeltano muodostavat usein hienoja yhdistelmiä hiekkaisilla, lämpimillä tienpenkoilla.
 
 

Pimpinella saxifraga

Ahopukinjuuri / Bockrot

Sirokasvuinen 20-50 cm korkea sarjakukkaiskasvi. Sen erottaa parhaiten kauniista lehtiruusukkeesta, joka on maanmyötäinen ja koristeellisen parilehdykkäinen. Ahopukinjuuri sietää hyvin kuivuutta. Joillakin seuduilla ahopukinjuurta kasvaa yhtenäisinä kasvustoina teiden varsilla. Kermankeltainen kukkien väri erottaa sen valkokukkaisesta koiranputkesta, joka kukkii myös aikaisemmin.

Ahopukinjuurta on viljelty mm. viinin mausteeksi ja lääkekasviksi. Sitä käytettiin mm. ruttolääkkeenä.

 
 

Plantago lanceolata

Heinäratamo / Svartkämpar

Heinäratamo on piharatamon eteläinen sukulainen, yhtä vaatimaton mutta koristeellisempi. Lehdet ovat pitkänomaiset, suonikkaat. Vihertävänruskeita kukintoja koristaa heteiden sädekehä. Kukkavarsia tulee koko kesän ajan ja kasvi on ryhdikkään näköinen. Paikallaan pysyvä, sopii kuivalle niitylle, riviviljelyyn tai reunuskasviksi, mutta on myös näyttävä kasvaessaan yksittäin. Hyvässä maassa se on jopa 50 cm korkea, mutta sinnittelee matalana kuivilla paikoilla. Tunnettu lääkekasvi.

Takaisin ylös
 

Plantago major

Piharatamo / Groblad

Piharatamo kestää tallausta, joten sitä kannattaa suosia pihan kulkureiteillä. Lhes kaikkialle ihmisen mukana kulkenut sitkeä kasvi, jota intiaanit sanoivat ”valkoisen miehen jalanjäljeksi”.

Monet tietävät, että pienen haavan päälle voi laittaa hierotun ratamonlehden ja verenvuoto tyrehtyy ja haava paranee. Sitä on kutsuttu nimillä laastarilehti, tieratamo, kissanpiiska. . Sen siemenet sopivat lemmikkilintujen ruuaksi. Piharatamo on tunnetuimpia kulttuuri- ja rohdoskasveja, joka esiintyy mm. Albrecht Dürerin ja Leonardo da Vincin maalauksissa.

 
 

Polemonium caeruleum

Lehtosinilatva / Vanlig blågull

Lehtosinilatva on ollut suosittu koristekasvi , jota kasvoi melkein joka mökin pihassa. Sitä tapaa villiintyneenä vanhoilla talonpaikoilla. Sen juuria on myös käytetty rohdoksiin. Kukat tummansiniset tai valkoiset, varsi ryhdikäs, myös lehdet ovat kauniin muotoiset. Luonnonmukaisessa puutarhassa ja lehtoniityllä se on uskollinen kukkija, joka viihtyy myös puolivarjossa.

 
 

Polemonium acutiflorum

Kellosinilatva / Lappblågull

Lapin kasvi, joka alun perin esiintyy joenrannoilla ja kosteilla niityillä. Se on siirtynyt monesti ihmisen muokkaamille avoimille paikoille. Kellosinilatvan, taivaansiniset kukat ovat isommat kuin lehtosinilatvalla.

Eteläsuomalaisessa kukkapenkissä kasvatettuna se on kukkinut uskollisesti joka vuosi jo kesäkuussa. Siementaimia tulee helposti lähistölle.

 
 

Polygonatum odoratum

Kalliokielo / Getrams

Kalliokielo kasvaa kalliorinteillä, kallionaluslehdoissa, harjuilla. Se muodostaa kasvustoja juurakon avulla. Kalkinsuosija.

Kalliokielo on kaunismuotoinen, huomiota herättävä kasvi koko kesän. Kellanvaaleat kukat nuokkuvat kukkavarressa, jossa lehdet ovat pareittain. Syksyllä siinä on sinimustat vahapintaiset marjat, lehdet ovat kellastuneet. Marjan sisällä on siemeniä, jotka itävät hitaasti, mutta melko hyvin. Kylvö syksyllä.

Kielot ovat myrkyllisiä.
Takaisin ylös
 

Polygonum aviculare

Pihatatar / Trampgräs

Pihatatar on huomaamaton matala ”tallausruoho”, jota kasvaa kaikkialla ihmisten kulkureiteillä. Linnut pitävät sen pähkylähedelmistä. Pihatatarta onkin kutsuttu nimillä sianheinä ja kanaheinä.

Vanhoilla pihoilla pihatatar, piharatamo, pihasaunio, kylänurmikka ja monet muut vaatimattomat lajit muodostavat kestävän kasvuston, joka uusiutuu jatkuvasti siemenpankin avulla.

   
 

Potentilla argentea

Hopeahanhikki / Silverfingerört

Hopeahanhikki on kuivien ratapihojen, hiekkakuoppien, pihojen ja erilaisten joutomaiden kasvi. Se on monivuotinen. Kukat ovat melko pienet, keltaiset. Lehtien alapinnalla on hopeanvärinen karvoitus.

 
 

Potentilla palustris

Kurjenjalka / Kråkklöver

”Samettiheinä” -nimellä kutsuttu. Kurjenjalka on yleinen rantakasvi, joka voi kasvaa vedessäkin. Suuri juurakko sitoo pehmeää kasvualustaa. Kasvin väritys on hieno. Kukat ovat tumman ruskean punaiset ja myös erikoisen muotoiset. Lehdetkin ovat koristeelliset.

 
 

Primula sp.

Kevätesikko / Gullviva

Kevätesikko on Ahvenanmaan maakuntakukka. Sitä tavataan myös Hämeessä lehtometsissä jäänteenä lämpimämmiltä ajoilta. Se viihtyy valoisilla ja lämpimillä kasvupaikoilla, jalopuumetsikköjen aukoissa ja laidoilla.

 
 

Prunella vulgaris

Niittyhumala/ Brunört

Niittyhumala on matala, huomaamaton kosteiden niittyjen, polkujen ja ojanvarsien kasvi. Kukkien tumma punavioletti saattaa kiinnittää huomiota kesäisellä metsäpolulla. Viljeltynä se viihtyy hyvin ja leviää mattomaisesti rönsyjen ja runsaan siementuotannon avulla. Siemenet ovat ikään kuin taskuissa, jotka menevät tiiviisti kiinni kuivalla ilmalla ja aukeavat sateella. Niittyhumala on hyvä kasvi tuoreiden paikkojen pihanurmessa, koska se sietää leikkausta eikä kärsi varjosta eikä ajoittaisesta märkyydestäkään. Se viihtyy myös savimaalla
 

Ranunculus polyanthemos

Aholeinikki / Backsmörblomma

Muistuttaa tavallista niittyleinikkiä, mutta ulkoasu on juhlavampi – sillä on suuremmat, kiiltävän keltaiset kukat ja kapealiuskaiset koristeelliset lehdet. Se oli kaskiahoilla yleinen, nyt vähentynyt. Aholeinikki viihtyy kalkkipitoisessa maassa ja on vaateliaampi kuin niittyleinikki. Viljeltynä siitä tuli jopa 60 cm korkea ja kukinta oli runsas.

Leinikit ovat muuntelevia ja risteytyvät helposti keskenään.

Kevätleinikki (Ranunculus auricomus, majsmörblomma ) voisi myös olla mukava lisä kukkaniitylle tai kukkapenkkin. Se kukkii jo alkukesällä.

Takaisin ylös

 
 

Ranunculus acris

Niittyleinikki / Smörblomma

Koko Suomessa yleinen niittyleinikki kukkii iloisenkeltaisena alkukesällä. Tienpenkat ovat koiranputken valko-vihreän, käenkukkien pinkin ja niittyleinikkien värjäämät. Samaan aikaan kukkivat myös sinivioletit kurjenpolvet. Niittyleinikki säilyttää värinsä kuivattuna joten siitä voi tehdä suuren kuivakukkakimpun talveksi (tieto Puutarha-netin keskustelupalstalta).

Laitumilla ja rehunurmissa niitty- ja rönsyleinikki ovat haitallisia myrkyllisyytensä vuoksi.
 
 

Ranunculus sceleratus

Konnanleinikki/Tiggarranunkel

1-vuotinen, pystykasvuinen, pienikukkainen leinikki. Sen saatta löytää vanhan asutuksen läheltä. Kostea, ravinteikas kasvupaikka; alkuperäiskasvina se kasvaa lintuluotojen allikoissa ja rannoilla. Myrkyllinen.

   
 

Rhinanthus serotinus

Isolaukku / Höskallra

Isolaukku on puoliloinen. Jos sitä haluaa lisätä siemenestä, pitää sekaan kylvää niittyheiniä.

Isolaukku on näyttävä loppukesän kukka, se on keltakukkainen ja lehdissä ja varsissa on vihertävän violettia väriä. Siemenkodat ovat ruskehtavissa ”laukuissa”. Isolaukku kasvaa ojanpenkoilla ja rantaniityillä.

   
 

Rumex acetosa

Niittysuolaheinä / Ängsyra

Rumex acetosella

Ahosuolaheinä / Bergsyra

Suolaheinillä on kirpeänmakuiset lehdet. Moni on varmaan suolaheinää maistanutkin. Suolaheinän lehdet ovat hyvänmakuinen lisä esimerkiksi alkukesän salaatteihin. Kukinnot ovat punertavia.

Tukevampi, 30-80 cm korkea niittysuolaheinä kasvaa kosteammilla paikoilla kuten niityillä, tienpenkoilla.

Kuivilla rinteillä ja mm. hiekkakuopilla yleinen ahosuolaheinä on rentokasvuinen, pienilehtinen, 10-40 cm korkeaksi kasvava.

Takaisin ylös

Saponaria officinalis

Suopayrtti / Såpnejlika

Helposti juuriversoilla leviävä, vaatimaton entisajan perenna ja hyötykasvi. Kasvaa usein vanhojen asutuspaikkojen liepeillä ja teiden varsilla, ratapihoilla. Kukat ovat ruusunpunaiseen vivahtavat tai valkoiset ja niiden hyvä tuoksu leviää kauas varsinkin illalla.

 
 

Satureja acinos

Ketokäenminttu / Harmynta

Pieni kuivan kedon tai kallioisen maaston kasvi, kalkinsuosija. Vaatimattomat sinertävät kukat. Yleensä 1- vuotinen.

Ketokäenmintun lehdet tuoksuvat hyvältä.

   
 

Scrophularia nodosa

Syyläjuuri / Flenört

Etelä-Suomessa melko yleinen lehtokasvi, jota näkee myös rehevillä pellonreunoilla.

Sen lehdet ovat kauniit ja ryhdikäs kasvi voi olla jopa 1 m korkea. Kukat ovat pienet ja väriltään ruskean kellanvihreät. Syyläjuuri on hauskan näköinen vielä syksylläkin. Siemenet ovat hyvin pieniä, mutta itävyyden sanotaan olevan hyvä (Jalas 1980).

  Takaisin ylös
 

Sedum acre

Keltamaksaruoho / Gul fetknopp

Sedum album

Valkoinen maksaruoho / Vit fetknopp

Sedum telephium

Isomaksaruoho / Kärinkål

Maksaruohot kasvavat kallioilla, kiviaidoilla ja muilla kuivilla paikoilla. Suomenlahden saaristossa keltamaksaruoho ja isomaksaruoho ovat yleisiä kallionkolojen ja rantojen kasveja. Valkomaksaruoho on meillä luonnonvaraisena aivan eteläinen. Se on kalkinsuosija.

Hellekautena maksaruohon kasvusto saattaa kuivua kokonaan mutta uudistuu taas samana kesänä sateiden jälkeen. Maksaruohoa voi myös lisätä kasvin palasista.

 
 
 
 

Silene dioica

Puna-ailakki / Skogslyst

Luonnossa puna-ailakkia saattaa löytää rannan tai pellonreunan lepikosta tai tuoreelta niityltä. Se on ollut myös ihmisten levittämä pihojen koristus, nimenä mm. samettikukka ja taivaanavain. Pyöreät, tummanharmaat siemenet ovat avoimessa ”ruukussa”, joten sitä on helppo levittää. Avoimella paikalla kukinta alkaa jo aikaisin alkukesällä. Kukkien väri on kirkas vaaleanpunainen, ja se muuntelee tummasta vaaleaan. Jos lähellä on valkoailakkeja, tulee myös vaaleakukkaisia risteymiä.

Takaisin ylös
 

Silene latif ssp.alba

Valkoailakki / Åkerlyst

Valkoailakin saattaa löytää vanhalta perunakuopan paikalta, tienvarren hiekkakasalta tai satamasta. Se on myöhäinen tulokas, tullut Suomeen mm. heinänsiemenessä.

Valkoailakki viihtyy parhaiten hiekkapitoisesa maassa ja sietää hyvin kuivuuttakin. Sen voi tuoda johonkin puutarhan nurkkaan ja antaa olla omissa oloissaan. Kukat ovat täysin auki vain pilvisellä ilmalla ja illalla, jolloin niiden hohtava valkeus tulee hyvin esiin. Yöperhoset lentävät niiden ympärillä ahkeraan ja niissä on erittäin hyvä tuoksu. Valkoailakki risteytyy puna-ailakin kanssa - tuloksena on vaaleanpunaisia ailakkeja.

 
 

Silene nutans

Nuokkukohokki / Backglim

Kalkkipitoisessa, kuivassa maassa viihtyvä hyvän tuoksuinen, sirokasvuinen kukka. Kukkavarret ovat selvästi nuokkuvia ja herkät valkoiset kukat ovat kauneimmillaan vasta illalla. Päivällä nuokkukohokki näyttää kuihtuneelta, mutta kun kukat aukeavat, yöperhoset ja muutkin hyönteiset pörräävät herkeämättä niiden ympärillä.
 
 

Silene vulgaris

Nurmikohokki / Smällglim

Nimitykset pulloheinä, kukkaro-, laukku-, ja paukkuheinä kuvaavat kasvin ulkonäköä. Kukat ovatkin erikoisen näköisiä, kuin pitsin reunustamia pieniä nuokkuvia pusseja. Iltahämärässä ne loistavat vaaleina. Nurmikohokki kasvaa joutomailla, hiekkakuopilla, tienvarsilla, monilla ihmisen muokkaamilla paikoilla, mutta pitää pintansa myös niityllä jos maaperä on hiekkainen tai kivinen. Kukkapenkissä sitä voisi olla isompien lajien joukossa.

Klikkaa kuvaa, niin näet kiitäjän ruokailemassa nurmikohokin kukassa.

 
 

Silene uniflora

Merikohokki / Strandglim

Merikohokki kasvaa soraisilla merenrannoilla. Se on melko matalakasvuinen, sinivihreät lehdet ja valkoiset, kauniit kukat, jotka ovat pystyasennossa ja isompia kuin nurmikohokilla. Se on paikallaan kestävä ja sopii perennaksi.

 
 

Solidago virgaurea

Kultapiisku/ Gullris

Kultapiiskun lehtiruusukkeita voi nähdä yleisesti metsässä. Kun kasvupaikalle tulee valoa, kultapiiskun varsi kasvaa 20–100 cm korkeaksi ja kukkii runsaana. Komeimmat yksilöt nähdään lehtomaisilla rehevillä maapohjilla. Loppukesällä siemenet lentävät tuulen mukana.

Kultapiisku on tärkeä rohdoskasvi. Isossa kuvassa näkyy myös sinikukkainen, matala rohtotädyke.

Takaisin ylös
 

Stachys palustris

Peltopähkämö / Knölsyska

Kauniskukkainen peltopähkämö on Suomessa alkuperäinen rantaniittyjen kasvi, joka esim. perunapellolle tai kasvimaahan levinneenä saattaa olla sitkeä rikkaruoho. Sen ravintopitoinen mukulajuuristo tekee kasvin vaikeaksi hävittää. Pähkämöt ovat hyviä mesikasveja hyönteisille. Peltopähkämön kukinto on kaunis ja kestävä leikkokukkana.

 
 

Solanum dulcamara

Punakoiso / Besksöta

Punakoisoa kasvaa rannoilla ja lehtokorvissa. Se on kietoutunut muihin kasveihin tai kasvaa maassa sotkuisena pensaana. Kukat muistuttavat pieniä perunankukkia ja syksyllä sen marjat roikkuvat tertuissa kirkkaanpunaisina. Kaikkiaan punakoiso on kaunis kasvi, mutta myrkyllinen. Sitä käytettiin ennen lääkkeeksi ja punakoison sanotaan olleen noitasalvojen ainesosa. Varret sopivat vasujen punontaan tai puuastioiden vanteiksi.

Punakoiso sopii hyvin puutarhaankin kasvamaan tukea pitkin. Se kestää hyvin pakkasta eikä ole tarkka kasvupaikan suhteen.

 
 

Stellaria graminea

Heinätähtimö / Grässtjärnblomma

Heinätähtimö kasvaa monenlaisilla paikoilla, usein nojaten toisiin kasveihin. Valkoiset kukat pilkistävät kasvustosta kuin pienet tähdet. Sillä on monivuotinen rönsyilevä juurakko. Avoimella, valoisalla paikalla se kasvaa mätäsmäisenä, jolloin sen runsas ja pitkä kukinta tulee näyttävästi esille.

Heinätähtimö on kokeilemisen arvoinen kukkapenkissä.

 
 

Stellaria holostea

Kevättähtimö / Buskstjärnblomma

Kevättähtimö kasvaa mätäsmäisinä, maarönsyistä laajenevina pehkoina lehtomaisilla paikoilla. Lehtien väri on vaaleanvihreä. Kevättähtimö alkaa kukkia jo toukokuussa – valkoisia tähtimäisiä kukkia tulee paljon. Kukat ovat suurempia kuin heinätähtimöllä, n. 2 cm läpimitaltaan. Se sopisi puutarhaankin vaikkapa puistolemmikkien seuraksi.
 
 

Succisa pratensis

Purtojuuri / Ängsvädd

Purtojuuri muistuttaa hiukan ruusuruohoa, mutta on helppo erottaa mm. maanpinnassa olevan lehtiruusukkeen perusteella. Ruusuruohon lehdet ovat liuskaiset, koristeelliset, ja purtojuuren lehdet puolestaan kiiltävät, soikeat ja ehytlaitaiset. Purtojuuren kukat ovat kuperan pallomaiset, enemmän siniseen vivahtavat kuin ruusuruoholla. Purtojuuri suosii kosteahkoja, savipitoisia maita ja viihtyy myös puolivarjossa. Hyvin paikallaan pysyvä. Peltomaassa kasvatettuna se saattaa olla lähes metrin korkuinen, ja kukkia tulee paljon. Perhoset pyörivät kasvustossa suurin joukoin.

Purtojuuri kukkii loppukesällä, jolloin muut kukat ovat jo vähentyneet.

Takaisin ylös

Tanacetum vulgare

Pietaryrtti / Renfana

”Nappikukka” on hyvin vanha ihmisen seuralainen ja rohdoskasvina tunnettu. Se on voimakas rohto, jonka käytöstä omin päin varoitetaan. Pietaryrtti on kaunis kasvi, josta myös perhoset pitävät. Kuiva, niukkaravinteinen maa sopii pietaryrtille. Teiden varsilla, ratapihoilla ja joutomailla sitä näkee usein suurina kasvustoina. Kukkien väri on voimakkaan keltainen ja niistä saa hyviä kuivakukkia. Kasvuston voi rajata esim. juurimatolla.

 
 

Telekia speciosa

Auringontähti / Strålöga

Auringontähti on vanha koristekasvi, ja sitä näkee joskus karkulaisena tienpenkoilla. Se kasvaa jopa yli 2 m korkeaksi. Kasvin muoto on pensasmainen; lehdet ovat suuret, karheapintaiset. Loppukesällä on paljon keltaisia kukkia ja perhoset ym. käyvät niissä ahkerasti. Klikkaa kuvia!

  Thalictrum flavum

Keltaaängelmä / Ängsruta

Thalictrum aquilegiifolium

Lehtoängelmä / Aklejruta

Kosteilla rantaniityillä ja ojissa keltaängelmä muodostaa kasvustoja juuriversojensa avulla. Se voi hyvällä kasvupaikalla olla jopa 1 metrin korkuinen. Varjoisella paikalla se kasvattaa vain lehtiä. Lehdet ovat kauniit, ne muistuttavat akileijan lehtiä. Kukkatertut ovat vaaleankeltaiset, tiheät. Perhoskasvi.

Lehtoängelmä on Suomen luonnossa rauhoitettu, mutta tunnettu puutarhakasvina. Se on näyttävämpi kuin keltaängelmä.

 
Takaisin ylös
 

Thlaspi caerulescens

Kevättaskuruoho / Backskärvfrö

Kevättaskuruoho on tullut maahamme kylvösiemenen epäpuhtautena. Se on tavattu ensimmäisen kerran Hämeenlinnassa 1880-luvulla. Nyt sitä löytää usein vanhoilta pihoilta, joutomailta, puistoista.

Lehtiruusukkeet ovat sinertävän vihreät. Vaalea kukinto nousee varhain keväällä. Kukinnan jatkuessa varsi kasvaa pituutta ja koristeelliset siemenlidut muodostuvat. Loppukesällä kasvi on melko huomaamaton.

 
 

Thlaspi arvense

Peltotaskuruoho / Penningört

Peltotaskuruoho eli hiirenleipä, laukkaheinä, penninkiheinä tai rahaheinä on tullut Suomeen ihmisen mukana jo kauan sitten. Se on koristeellinen, 1-vuotinen rikkaruoho viljelysmailla. Siemenet säilyvät itävinä maassa kauan. Vihreänä korjatusta ja kuivatusta taskuruohosta saa hauskan näköisiä kuivakukkia. Taskuruohon lehtiä voi käyttää keväällä salaattiin.

 
 

Thymus serpyllum

Kangasajuruoho / Backtimjan

Kuivien harjukankaiden polunvarsilta, ratapenkoilta tai hiekkakuopilta voi löytää matalan ajuruohon. Jos hieroo lehtiä käsissä, voi tuntea hienon tuoksun. Ajuruoho on hyvä perenna- tai kivikkokasvi, joka suotuisalla paikalla leviää helposti. Se muodostaa matalia, mattomaisia kasvustoja. Ajuruohot ovat hyviä mesikasveja perhosille ja mehiläisille.

Nuorista kukinnoista voi tehdä teetä rohdoksi, ja ripaus kuivattuja lehtiä maustaa tavallisen teen herkulliseksi.

Takaisin ylös
 

Tragopogon pratensis

Pukinparta / Ängshaverrot

Pukinparta on tuotu Suomeen ehkä juureskasvina. Sen juuret ovat syötäviä, ja esim. Linné arvosti pukinpartaa. Häntä myös kiinnosti pukinparta ajannäyttäjänä – sehän aukaisee kauniit kukkansa varhain aamulla ja sulkee ne joka päivä samaan aikaan, n. klo 11 aamupäivällä. Isot siemenpallot ovat kuin koristeita, kunnes alkaa tuulla tai linnut äkkäävät ne. Puutarhassamme on viherpeippoja jotka oppineet syömään pukinparran siemenet ennekuin ne kypsyvätkään. Pukinparta on 2-vuotinen. Jos tunnistaa 1. vuoden lehtiruusukkeen, voi antaa pukinparran kasvaa aina siellä missä se on itse päättänyt viihtyä.

Pukinparta on tyypillinen vaeltaja ja satunnaiskasvi, joka viihtyy teiden varsilla, joutomailla ym. sellaisilla paikoilla, joissa maata liikutellaan. Muita samanluonteisia paikanvaihtajia ovat esim. ukontulikukka, neidonkieli, helokki, unikot.

 
 

Trifolium arvense

Jänönapila / Harklöver

Jänönapila on tullut maahamme mahdollisesti jo rautakaudella, jolloin sitä osattiin käyttää lääkekasvina. Se on yksivuotinen, mutta säilyy kasvupaikalla hyvän siementuotannon ansiosta. Kasvupaikat ovat usein hyvin kuivia joutomaita ja kalliorinteitä.

Jänönapilan kukinnot muistuttavat pieniä jäniksen häntiä, ja ne säilyttävät hyvin värinsä ja muotonsa kuivattuna.

 
 

Trifolium aureum

Kelta-apila / Gullklöver

Perinneniittyjen laji, harvinaistunut. Viihtyy valossa, karullakin paikalla. Kelta-apila on 2-vuotinen, mutta hyvänä siementuottajana se ilmestyy useimmiten seuraavanakin vuonna johonkin lähistölle.

Kukkien väri on kullankeltainen. Kuihtuneet kukat ovat kauniin kellanruskeat.

 
 

Trifolium spadiceum

Musta-apila / Brunklöver

1-tai 2-vuotinen, matalakasvuinen apila, joka on ollut yleinen Itä-Suomessa, Hämeessä, Karjalassa, pohjoisessa Oulun seudulle asti. Sen kasvupaikat ovat viime aikoina vähentyneet laidunmaiden ja muiden sopivien kasvupaikkojen hävitessä.

Musta-apilan kukat ovat aluksi kellertävät ja lopuksi tummanruskeat. Musta-apilaa on helppo kasvattaa siemenistä.

 
 

Trifolium repens

Valkoapila/ Vitklöver

Valkoapila on kulttuurikasvi, joka kasvaa ihmisen jalanjäljissä. Sen runsasmetiset kukat tuoksuvat hyvältä ja niitä kannattaa kuivata käytettäväksi talvi-illan teehen.

Valkoapila on matalana suikertava, tallausta hyvin kestävä apila. Se leviää mattomaisena maarönsyjen avulla. Toisaalta valkoapila saattaa levitä niin tehokkaasti että se tukahduttaa hennommat kasvit alleen. AhonAlku myy kotimaista kantaa olevaa, pienilehtistä valkoapilaa.

Takaisin ylös

 

Trollius europaeus

Kullero / Smörbollar

Ennen menimme aina kesäkuun alussa katsomaan kulleron kukintaa. Suuret, hyväntuoksuiset kukat poikkesivat kaikista muista alkukesän kukista. Niitä kasvoi kostealla, lähteisellä pellolla ja lähistön lepikoissa. Kun pelto salaojitettiin, kullero hävisi sieltä, mutta se sinnittelee vielä aution talon pihassa ja metsänreunan niityllä. Lapissa kullero on niin yleinen, että se on Lapin maakuntakukka.

Kulleroa on siirretty pihoihin sen kauneuden takia ja sitä saa ostaa taimina, myös jalostettuja lajikkeita. Siemenestä kasvattamisessa on oma hohtonsa. Alku voi tosin olla hidas. Itäminen kesti melkein vuoden, ja kun taimet pääsivät maahan, alkoi kuiva kesä 2006. Ne ovat kuitenkin hengissä – mielenkiinnolla odotamme miten ne kehittyvät.

 

Valeriana officinalis

Rohtovirmajuuri / Läkevänderot

Rohtovirmajuuri kasvaa tuoreilla mailla. Sitä näkee suurina kasvustoina tienvarsien notkopaikoissa, hylätyillä pelloilla ja rannoilla. Puutarhakasvina se on näyttävä, noin 1 m korkeaksi kasvava. Kukinto on valkoinen tai vaaleanpunertava, voimakastuoksuinen. Lehdet ovat koristeelliset. Virmajuuri on tärkeä rohtokasvi.

Merenrannoilla kasvava merivirmajuuri (Valeriana sambucif.ssp.salina) on punertavan sävyinen varreltaan ja kukinnoltaan.

Takaisin ylös
 

Verbascum nigrum

Tumma tulikukka / Mörkt kungsljus

Tumma tulikukka on ukontulikukan tapaan muinaistulokas. Se viihtyy hiukan tuoreemmassa maassa kuin ukontulikukka. Tumma tulikukka on 2-vuotinen, mutta kasvusto uusiutuu helposti joko siementämällä tai juuriversoista. Korkeus saattaa olla jopa metrin ja kasvi on yleensä monihaarainen. Syvän keltaiset kukat ovat pitkissä tertuissa.

Takaisin ylös

 

Verbascum thapsus

Ukontulikukka / Kungsljus

Vanha kulttuurikasvi, joka esiintyy usein muinaisilla asuinpaikoilla. Ukontulikukka kasvattaa pitkän paalujuuren ja tulee toimeen miltei pelkässä sorassa. Sitä näkee usein mm. ratapihoilla. Kukkavarsi saattaa olla 150 cm korkea ja tuottaa paljon siemeniä. Kasvi on 2-vuotinen ja kuolee kukittuaan, mutta varsi jää törröttämään talveksi. Huopamaisia, harmaanvihreitä lehtiruusukkeita ilmestyy ympäristöön seuraavana kesänä, ja kukkavarsi kasvaa taas seuraavana vuonna.

 

Veronica chamaedrys

Nurmitädyke / Teveronika

Veronica officinalis

Rohtotädyke / Ärenpris

Nurmitädyke on vanhoilla pihanurmilla ja metsissäkin yleinen, kukkimattomana melko huomaamaton kasvi. Nurmitädykkeen pienet siniset kukat ovat hyvin kauniita. Ne putoavat pian varresta ja uusia aukeaa päivittäin.

Nurmitädyke on ollut käytössä teekasvina ennen kiinalaisen teen tuloa. Suomessakin nurmitädyke tunnettiin yskärohtona.

Rohtotädyke oli tärkeä lääkekasvi, jota myös viljeltiin. Luonnossa se on yleinen metsämailla ja kuivilla niityillä. Hakkuuaukeilla ja sorakuopilla se pääsee levittäytymään tyhjälle pinnalle ja kasvattaa komeat maanmyötäiset ruusukkeet. Pienet vaaleansiniset kukat nousevat terttuina 10-20 cm korkeiksi.

 
 
 

Veronica longifolia

Rantatädyke / Strandveronika

Rantatädykettä on kutsuttu enkelinkukaksi, ja nimi kuvaa kukkien taivaansinistä väriä hyvin. Luonnossa se kasvaa kuivahkolla merenrantaniityllä tai kallioiden painanteissa.

Puutarhassa se voi olla jopa 1 metrin korkuinen. Kasvusto on monivuotinen ja voidaan leikata kukinnan jälkeen. Siemeniä valmistuu paljon, joten taimiakin ilmestyy ympäristöön herkästi.

 
 

Veronica serpyllifolia

Orvontädyke / Majveronika

Orvontädyke kasvaa matalana poluilla, pelloilla, venerannoilla. Siemenet leviävät ihmisten ja eläinten jaloissa. Vaaleansiniset kukat ovat tertuissa. Sillä on ollut sellaisia nimiä kuin ikävän- ja orpolapsenkukka.

   
 

Vicia cracca

Hiirenvirna / Kråkvicker

Vicia sepium

Aitovirna / Häckvicker

Vicia tetrasperma

Mäkivirvilä / Sparvvicker

Hiirenvirna kasvaa monenlaisilla paikoilla. Se tarttuu muihin kasveihin kärhöillään, versot saattavat olla jopa 1 m pitkiä. Sillä on siniset, pian haalistuvat kukat ja koristeelliset lehdet. Kuvasta aukeavassa isossa kuvassa näkyy AhonAlun perhosniittyä: päivänkakkaraa, siankärsämöä, hiirenvirnoja.

Aitovirna pitää tuoreemmasta maasta. Sen violetin kirjavat, pienet herneenkukat näkyvät jo alkukesällä.

Mäkivirvilä kasvaa kalliokedoilla, heikkakuopilla ja muilla kuivilla paikoilla. Se on perinneympäristöjen kasvi. Sirot lehdet, pienet vaaleanvioletit kukat. Pieniä vaaleanruskeita siemenpalkoja muodostuu runsaasti

Virnat ja nätkelmät ovat sinisiipien (mm. kangas-, niitty- ja hopeasinisiipi) ja virnaperhosen talvehtimis- ja ravintokasveja.

 
 
 
 

Vicia sylvatica

Metsävirna / Skogsvicker

Metsävirna on aina hieno elämys, kun sen löytää. Se kasvaa lehtomaisilla paikoilla, usein kuusentaimiin tai kiviin nojaten. Kerran löysin metsävirnan,joka oli kietoutunut noin 2-metrisen kuusen ympärille latvaa myöten! Metsävirnaa voi tavata melko varjoisistakin paikoista, jolloin se ei kuki kovin runsaasti, mutta pysyy kasvupaikallaan. Toisaalta sitä löytää myös hiekkakuopilta. Se pitää ilmeisesti kalkkipitoisesta maasta. Kukkatertut ovat isoja, väri vaalean lila, siemenpalot tummanruskeat. Lehdet ovat hiukan sinivihreään vivahtavat, pitsimäisen sirot.

Takaisin ylös

 

Viola sylvestris

Metsäorvokki / Skogsviol

Metsäorvokkia voisi kokeilla varjoisten paikkojen puutarhakasvina. Se on monivuotinen. Taivaan siniset kukat aukeavat varhain keväällä. Kesällä on näkyvissä kauniit, sydämen muotoiset lehdet ja siemenkotia, joita metsäorvokki tekee pitkin kesää. -Linkkikuvassa näkyy keväinen puronvarsi, johon on puhjennut paljon kukkia kun muutama iso kuusi oli kaatunut edellisenä vuonna.

Orvokit ovat hopeatäpläperhosten toukkien ravinto- ja talvehtimiskasveja.

 
 

Viola palustris

Suo-orvokki / Kärrviol

Suo-orvokki kasvaa kosteilla poluilla, soiden reunoilla ja rannoilla. Lehdet saattavat peittää maata tiheinä mattoina. Pieniä kukkia on alkukesällä paljon.

 
 

Viola canina

Aho-orvokki / Hundviol

Aho-orvokin taivaansiniset kukat ilahduttavat varhain keväällä, kun muita kukkia ei vielä paljon ole. Se kukkii samaan aikaan kielon, lemmikin ja valkovuokkojen kanssa. Myöhemmin kesällä kasvi tekee paljon siemenkotia, muttei kuki. Kun kodat poksahtavat auki, siemenet sinkoavat joka puolelle ympäristöön, kuten muillakin orvokeilla. Aho-orvokin kasvupaikkoja ovat luonnossa lämpimät metsänreunat. Se sopii kuivalle niitylle, kalliokasviksi ja perennapenkkiin matalaksi reunuskasviksi. Katso myös kuva aho-orvokista kulotetulla metsänpohjalla
Takaisin ylös
 

Viola tricolor

Keto-orvokki / Styvmorsviol

Keto-orvokin kukkia on näkyvissä koko kesän aina toukokuusta pakkasten tuloon. Voimakkain kukinta on kevätkesällä, kun edellisvuonna itäneet taimet alkavat kukkia. Keto-orvokin väritys muuntelee ja se saattaa risteytyä muiden orvokkien kanssa. Kukat ovat syötäviä. Siemenet lennähtävät ympäristöön auki ponnahtavasta siemenkodasta. Se leviää helposti puutarhassa ja jaksaa kukoistaa vaikka kiviportaiden koloissa.

Keto-orvokki on vanha rohtokasvi. Luontaisesti se on Suomenlahden saariston kasvi, joka yhdessä keltamaksaruohon kanssa värittää rantakallioita.

 
    Sivun yläreunaan