Jäkki, Nardus stricta
Kansanomaisia nimityksiä: hirven-, sian- tai jussintakku, siankarva, harjasheinä .
Nimet kuvaavat hyvin jäkin olemusta. Se on matala, tiiviitä mättäitä muodostava heinä, lehdet rihmamaisia mutta jäykkiä, karheita.
Jäkki on ollut yleinen kasvi laihoilla, hapahkoilla luonnonnityillä, joista se piti korjata pienellä erityisen terävällä viikatteella. Niittäminen oli taitoa vaativaa ja hankalaa, koska jäkki on liukasta ja sitkeää. Lampaat eivät sitä syöneet mutta ehkä se kelpasi kuivattuna muun rehun seassa. Jäkkiheinä säilyi huonostikin kuivattuna paremmin kuin muut lajit. Heinäladossa se kuulemma pisteli polkemaan laitettujen lasten jalkoja. Siitä tehtiin mm. täytettä hevosen valjaisiin.
Kasvioppi vuodelta 1945 (Pulkkinen-Huumonen, luku Niityt) sanoo turveperäisistä niityistä, että ne ovat tärkeimpiä luonnonniittyjämme, ja jatkaa: Kun niityt laihtuvat vuotuisista sadonkorjuista, tulee valtakasviksi ukonparta (siis jäkki).
Nykyään jäkkiä on vaikea löytää ainakin eteläsuomalaisesta luonnosta, mutta sitä kannattaa etsiä metsäpoluilta tai entisten rantaniittyjen liepeiltä.
Jäkkitupas kuvan etualalla.
Liehtalan museotila, Puumala
Klikkaa kuvia suuremmaksi!
Jäkki on varsin koristeellinen kasvi, joten sitä voi kokeilla myös perennana. AhonAlun puutarhassa kylvettiin jäkkiä potteihin pari vuotta sitten. Pienistä jäykkälehtisistä taimista tuli jo yhden kasvukauden aikana n. 30-40 cm leveitä tuppaita, pallomaisempia ja tiheämpiä kuin luonnossa. Rehevässä puutarhamaassa ne eivät kylläkään olleet oikeassa ympäristössä, mm. rikkaruohot kasvoivat niiden yli. Tuppaat kyllä kasvoivat paikallaan monta vuotta.
Loppukesällä jäkki alkaa vaaleta, ja lehdet ovat kuin valkaistuja hiuksia. Syksyinen jäkkipenkin kasvusto näyttää siltä kuin maahan olisi laitettu peikkojen peruukkeja.
Isoin kuva on otettu marraskuun alussa. Pieniä jäkkituppaita kasvaa voimalinjan alla kulkevan polun varressa hiekkanummella.
Alin kuva
Heidelberg, Saksa: Kaunis koristeheinäistutus yliopiston alueelta. Kuva on otettu varhaiskeväällä 05. Etualan matalat tuppaat muistuttavat jäkkiä tai harmaasaraa . Korkeat heinät taas voisivat olla metsäkastikkaa. Voisiko vastaavan istutuksen tehdä Suomessa kotimaisista lajeista?
