Pihan kukkaniitty ja luonnonmukainen puutarha

AhonAlku	SIEMENLUETTELO Kukat Heinät	LAJIKUVAUKSET Kukat Heinät	Erilaisten kasvupaikkojen lajeja	Pihan kukkaniitty Tienvarren niitty Perinnemaisema	KYLVÖOHJEITA Kukkaniitty Maisemapelto	Usein kysytyt ja vastatut	AhonAlun Siemenseokset	Ota yhteyttä Hinnat

Pihamme kukkaniitty on kukkinut jo 12 kesää! Pihamme on kuivalla, osittain kallioisella mäellä. Varsinaista hoidettua nurmikkoa siinä ei ole ollut koskaan. Poluilla kasvaa piharatamoa, pihatatarta, pihasauniota ja siankärsämöä. Ruoho on melko rehevää ja monilajista. Vaikka pihaa on niitetty ja niittojäte on viety pois, ruohikon kasvuvoima ei tunnu ehtyvän. Kanat ja koirat ovat lannoittaneet sitä vuosia. Jos nurmikkoa kaivaa lapiolla, huomaa miten juuristo muodostaa tiheän, 10-20 cm paksun maton, joka lähtee kappaleina irti moreeni- ja hiekkapitoisesta pohjasta. Perustimme pihan kuivimmille paikoille pari pientä kukkaniittyä v. 2003 . Ruohonjuurien muodostama matto kuorittiin pois. Turpeista ravisteltiin enimmät mullat vielä kylvöalustalle. Paljastuneen maan pinnalle lisättiin hiekkaa ja soraa n. 5 cm. Tähän oli helppo kylvää. Jotta siemenet eivät menisi kasaan, ne sekoitettiin hiekkaan jota sitten levitettiin. Maa tiivistettiin tallaamalla tai rautaharavalla. Kylvettiin tuoksusimaketta, keto-orvokkia, kissankelloa, kurjenkelloa, keltasauramoa, päivänkakkaraa, ketoneilikkaa. Ohutmultaisimpaan kohtaan kallion ympärille tuli pikkutervakkoa, kissankäpälää, kurjenkelloa, nuokkukohokkia ja maksaruohoja. Koska kasvualusta oli sopivan laiha ja rikkaruohoton, kukkaniityt onnistuivat hyvin. Kukinta on ollut runsas ja näyttävä. Ympärillä kasvaa runsaasti voikukkaa, mutta se ei ole saanut sijaa niityllä. Loppukesällä niityt on niitetty ja haravoitu. Kitkemistä tai kastelua ei ole tarvittu.Kuivina kesinä kukinta oli lyhyt, mutta seuraavana kesänä näki, että kuivan paikan lajit kuten esim. nuokkukohokki ja kissankello olivat runsastuneet. Sadekesinä ne kukkivat rehevinä .
			Luonnomukainen piha
			Kasvimaan kukka-rikkaruohot

			Siementen keräämisestä

			Kukkaniityn perustaminen

			Kasvikirjoja, linkkejä

			Tienvarren niitty
			Perinnemaisema
Ensimmäinen kevät. Alkuvaiheessa maan pinta on vielä näkyvissä. Tuoksusimake on muodostanut tuppaita ja aloittelee kukintaa. Se on matala, alkukesällä kukkiva heinä. Heinät itävät yleensä nopeasti. Karuilla mailla ne suojaavat kukkakasvien taimia kylmältä ja kuivuudelta.	Toinen kesä	2004	2007
2007	2008	2009	2009
2009	2011	2012	2013
Paikka ei ole paahteinen, koska etelän puolella on sireenipensas. Kurjenkello kukkii joka kesä, mutta vaihtelee paikkaa.Valtalajeina ovat pysyneet tuoksusimake, ahosuolaheinä, ketoneilikka, nuokkukohokk, päivänkkakarai ja kissankello. Kangasajuruoho ja kissankäpälä ovat kauniita pikku kasveja, joita näkee harvemmin luonnossa. Niiden siemen tulee kylvää maan pintaan, ja ainakin kissakäpälä tarvitsee luonnollisen kylmäkäsittelyn (talven) itääkseen. Ne ovat vakiintuneet kallion reunaan, mutta pärjäävät vain ohutmultaisimmassa osassa, missä on niin karua että muut kasvit eivät menesty. Molemmat leviävät rönsyjen avulla mattomaisesti. Kissankello menestyy hiekkaisella, valoisalla kasvupaikalla. Nuokkukohokki on päivällä vähän surullisen näkjöinen. Terälehdet ovat rullalla ikäänkuin se kärsisi kuivuudesta. Mutta nuokkukohokki avaa kukkansa vasta illansuussa ja kerää paljon yöperhosia. Sitä kuhinaa kannattaa mennä katsomaan ihan erikseen!
N uokkukohokki	2010	2012	Lehtomaitikka
Niityn vieressä on lipputanko. Sen juureen istutettiin verikurjenpolvia ja ruusuruohoa. Sireenipensaan juureen ilmestyi lehtomaitikka, jonka siemeniä olin kylvänyt eri puolille. Kasvusto on suurentunut hiljalleen. Lehtomaitikka on puoliloinen ja tarvitsee heinien juuristoa kasvualustakseen.
Rinneniitty Toinen niitty perustettiin tien varteen kuivalle etelärinteelle v.2003. Kaivuri raapaisi pintamaan pois ja paljastuneeseen moreeniin kylvettiin siemenet. Niitty on alaltaan pieni, mutta koska se on kulkutien varrella, siitä on iloa joka päivälle.Vuonna 2004 siellä kukki neidonkieli, harakankello ja keltasauramo. Ne ovat 2-vuotisia eivätkä vakiintuneet. Ketoneilikka ja mäkitervakko ovat kukkineet hienosti joka vuosi. Myös keltamatara on hyvin paikallaan pysyvä. Sen voimakas keltainen väri sopii hienosti kissankellon ja kurjenkellon sinisen kanssa. Kissankello ja kurjenkello ovat kukkineet jo monena kesänä, vaikka alussa niitä ei näkynyt. Puna-apila on vähitellen vallannut alaa ja sitä piti jo repiä pois kesällä 2008 .		2004	2008
		2007	Arnikki ei ole luonnonkasvi, mutta kukkii joka vuosi pikku niityllä
Rinneniitty kesällä 2013. Lajit ovat ennallaan. Muutama pieni puun taimi oli jo ilmestynyt paikalle. Kuivan kesän kukinta oli taas hieno mutta aika lyhyt. 2015 kesällä rinteestä löytyi niittyräpelöä - olin varmaan heitellyt siemeniä, mutta en muista milloin.Se on hento heinä, mutta ei vaikuta heikolta. Arnikki on lisääntynyt. Metsänätkelmää on myös tullut pieni pensas.		2013	2015
Luonnonmukainen piha		Katso myös täältä: www.ekopiha.info
NURMIKKO Pihanurmikko voi olla kuten entisajan maalaispihan tanner monilajinen, matalista tallausta ja kulutusta kestävistä lajeista koostuva. Siinä voi olla kukkivia lajeja (valkoapila, syysmaitiainen, poimulehti, nurmitädyke, maahumala, keväällä kukkivia sipulikasveja ...) Pihanurmikkoa leikataan maltillisesti. Kukkivia laikkuja voi kiertää ja leikata sitten myöhemmin. Vähemmän käytössä olevat piha-alueet voivat olla kukkaniittynä, joka leikataan vasta loppukesällä. Kukkaniitty on helppo perustaa kylvämällä, jos maanpinta on paljas esim. rakennustöiden jäljiltä. Jos tontilla on ennestään sopivia luonnontilaisia alueita, niitä voi hoitaa niittynä. Sen lajistoa voi lisätä tekemällä laikkuja joihin kylvetään niittykukkia. AhonAlun siemenseoksissa on monenlaisille kasvupaikoille sopivia vaihtoehtoja. RIKKARUOHOT Rikkaruohojen hämmästyttävin ominaisuus on elinvoimaisuus. Puutarhoissa ja viljelysmailla niitä vastaan käydään jatkuvaa taistelua, eivätkä ne tunnu vähenevän. Monet rikkaruohot ovat vanhoja kulttuurikasveja, jotka kertovat historiasta. Monet niistä ovat syötäviä. Esim. jauhosavikka ja pujo ovat olleet ihmisen viljelemiä hyötykasveja . Parhaita hyötykasveja lienevät nokkonen, voikukka, vesiheinä, maahumala ja siankärsämö. Syysmaitiainen, ohdakkeet , takiaiset, nokkonen, voikukka ovat tärkeitä pikkulintujen, perhosten ja muiden hyönteisten ravintokasveja. Katso luettelo : VILLIVIHANNEKSET
		Kirjava nurmikko - puna-ailakkia, ojakellukkaa, puistolemmikkiä, voikukkaa. Leikataan myöhemmin!	Nurmitädyke kukkii alkukesällä. Se saattaa kasvaa laikkuna pihasi laidalla tai pensaan alla.

		Maahumala on hyvä peittokasvi varjoisaankin paikkaan. Se tuoksuu aromaattiselta ja nuoria lehtiä voi käyttää salaattiin.	Scilla sibirica eli idänsinililja värjää nurmikon siniseksi keväällä. Västäräkki on taas palannut etelästä.

		AhonAlun Perinneniitty-seos, toinen kesä kylvöstä (peltomaa).	Pukinparran suuret siemenpallot ehtivät hohtaa vain hetken. Siemenet ovat lintujen herkkua.
Piikkiohdake on kaunis kasvi, mutta älä koske siihen ilman paksuja hansikkaita! Kukissa on paljon mettä. Herukkaperhonen takiaisen kukkanupussa. Siankärsämön kukassa lepäilee 2 kaunista ötökkää, jotka jäivät tunnistamatta.
MITÄ ISTUTTAISIN JA KYLVÄISIN? Hae mallia ympäröivästä luonnosta. Etsi sellaisia kasveja jotka sopivat alkuperäisen maaperän, valoisuuden ja ilmansuunnan vaatimuksiin. Suosi kestäviä, Suomen oloissa viihtyviä puutarhakasveja. Lähes luonnontilaisen näköisellä tontilla voi olla tarkemmin hoidettu osa kukkapenkkeineen, kiveyksineen ja leikkuunurmineen. Monet perinteiset puutarhakukat kasvavat puolivilleinä niitylläkin tai puiden varjossa, lehtomaisessa maaperässä. Tällaisia ovat esim. akileija, lehtosinilatva, varjoliljat, puistolemmikki, myskimalva, sormustinkukka jne. AhonAlulta saa myös joidenkin tällaisten lajien siemeniä. Niittykukat kasvavat puutarhamaassa isoiksi ja näyttäviksi. Luonnon heinät ja sarat ovat myös koristeellisia puutarhakasveja. Kasvata perhosten suosimia kukkia! Myös monet yrtit (meirami, iisoppi...) ovat hyviä perhoskasveja ja kukkivat myöhäiskesälläkin. Eri paikoille sopivia luonnonkasveja, perhoskasveja Maatiaisperennoja jotka sopivat kukkaniityllekin
		Harmio, tumma tulikukka, keltasauramo,akileija ,kissankello ovat kylväytyneet tähän melkein vahingossa.	Lehtosinilatva on kestävä maatiaisperenna, joka viihtyy niittymäisessäkin ympäristössä.

		Kyläkurjenpolvi on valko- tai sinikukkainen. Siementaimia ilmestyy ympäristöön helposti.	Tämän myskimalvan siemen löytyi autiotalon pihalta

		Auringontähti on komea perenna, jonka kukat keräävät perhosia ja kimalaisia	Huopaohdake, mesikasvi
LEMPEÄ HOITO Maanparannus ja lannoitus hoituu kompostoimalla ja käyttämällä katteita. Katteen käyttö vähentää kastelun tarvetta. Luonnonkukkia ei kastella eikä lannoiteta. Kasvit peittävät maanpinnan kokonaan, jolloin kitkeminen vähenee. Syksyllä ei kannata siivota liian tarkkaan. Kukkavarsien annetaan rauhassa karistaa siemeniä. Maatuvat lehdet ja varret antavat suojaa kukkapenkeissä. Haravointijätettä voi laittaa pensaiden juurelle lannoitteeksi.			Sisiliskon vakiopaikka: kukkamaan reunaan tuotu koivupölli
Vuohenputki Monen vihaama vuohenputki on voimakas kasvi, jonka juuristokin on melkein mahdoton hävittää. Pihassamme se kasvaa puiden alla ja marjapensaissakin. Vuohenputken kukinta on kaunis ja se tuoksuu silloin hyvälle - niitetään sitten kun kukinta on ohi!
PIHALINNUT Linnut pitävät kurissa puiden ja marjapensaiden tuholaisia. Ne pitävät tiheistä pensaista, vanhoista puista, lehtikasoista, rikkaruohojen siemenistä. Jos on tilaa, laita linnunpönttöjä. Lintujen pesimäaikana kissa saisi olla tarhassa. Koirallamme on paljon valkoisia karvoja. Ne kelpaavat hyvin pikkulintujen pesiin.
Kasvimaan kukkivat rikkaruohot Koristekasveiksi kylvetyt keto-orvokki, kamomillasaunio, ruiskaunokki, unikot, kurkkuyrtti ym. ovat levinneet hyötykasvien alueelle. Sipulin, kaalien ja papujen lomassa on kukkia. Niitä voi kitkeä valikoiden ja antaa loppujen koristaa kasvimaata. Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompina!		1- ja 2-vuotisten KUKKA-RIKKARUOHOJEN SIEMENIÄ	Sikuri on vanha hyötykasvi. Se viihtyy puolivillinä kuivalla paikalla.
		VILLIVIHANNEKSET


Kamomillasaunio tuottaa tuhansia siemeniä, jotka itävät heti keväällä. Kasvi on ikivanha yrtti.	Neidonkieli ja valkoailakki ovat lyhytikäisiä kasveja mutta leviävät helposti . Niitä ilmestyi runsaasti kasvihuoneen viereen kun maat käännettiin.	Tumma tulikukka leviää runsaan siementuotannon ansiosta. Taimi on helppo tuntea, jos haluaa kitkeä sen pois. Suurikukkainen unikko on vanhaa maatiaiskantaa.	Rohtorasti ja sikuri jäävät helposti kasvimaan rikkaruohoiksi, jos antaa niiden siementää.Sinisissä kukissa on voimakas väri.

Ruiskaunokki, entisajan yleinen peltorikkakasvi. Siemenet säilyttävät itämiskykynsä maassa kauan. Linkkikuvassa on ruispelto Jokioisten Elonkaaripuistossa.	Keto-orvokki on syys-yksivuotinen kasvi. Se itää meilellään syksyllä ja kukkii jo varhain keväällä. Siemeniä muodostuu pitkin kesää. Ne sinkoilevat kodasta aurinkoisina päivinä.	Hyötykasvipenkeissä on kate, joka estää rikkaruohojen kasvua. Kaaleissa ja salaateissa on kauniin värisiä lajikkeita. Sekaan mahtuu kurkkuyrttiä, unikkoja, kamomillaa.	Jättipietaryrtti (Tanacetum macrophyllum) on jököttänyt paikallaan puutarhassa jo monta vuotta.
			Sivun yläreunaan

Yläpuolella ja oikealla: Tieluiska Perniön lähellä. Vanhaan kulttuurimaisemaan on syntynyt monilajinen tienvarsiniitty. Perustana lienee maan oma siemenpankki. Keltamatara on lounaissuomalainen laji, joka on harvinaistunut monin paikoin.Se risteytyy helposti valkokukkaisen, tuoksuttoman paimenmataran kanssa. Oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy niiton vaikutus- kukat ovat rinteen alaosassa.
Tienvarsiniitty		Perinnemaiseman niitty
Tienvarsi on valoisa kasvupaikka. Monet perinnemaisemien niitty- ja ketolajit ovat saaneet korvaavaa elintilaa tienpientareilla. Tieympäristö eroaa kuitenkin kasvupaikkana perinnebiotoopista. Tienvarrella niittojäte jää paikoilleen ja autojen päästöt vaikuttavat ravinnetasapainoon. Laiduneläimet syövät valikoiden, ja eläinten lanta on tärkeä hyönteisten kannalta. Eläinten sorkat rikkovat maata ja mahdollistavat siementen itämisen. Tien varrella lähinnä lenninhaivenellisilla ja kevyillä siemenillä on hyvät leviämismahdollisuudet. Tien rakentaminen voi myös avata vanhan siemenpankin. Uuteen luiskaan saattaa puhjeta yllättävä kukkaloisto. Myös tulokaskasvit, kuten lupiini, leviävät teitä pitkin. Kaikki eivät ole onneksi yhtä voimakkaita kuin lupiini, joka valtaa alueen nopeasti. Tienvarsien niitto herättää ristiriitaisia mielipiteitä. Monista tuntuu että ne niitetään juuri parhaan kukinnan aikana, mutta esimerkiksi siitepölyallergioista kärsivät toivovat tiheitä niittoja. Niittykasvien siemenpankin uudistumisen kannalta paras niittoaika olisi loppukesä.		Hiirenvirna, ohdakeperhonen ja mäkitervakko. Mäkitervakko (Lychnis viscaria) on valoisan paikan niittykasvi, joka on löytänyt hyviä kasvupaikkoja myös tien penkoilta. Se kasvaa laikuissa, usein huopakeltanon kanssa samoilla paikoilla. Mäkitervakko on hyvä mesikasvi.

Maisemoitu sisääntulotie. Riihimäki, Meijeritie. Luiskat kylvettiin 2006, kylvö onnistui hyvin ja kukkaloisto on ollut nähtävissä joka kesä.
2008:

2009:

		Alkukesällä otetussa kuvassa näkyy paljon kuivia viimevuotisia "risuja". Rinteessä on jonkinverran pujoa. Ensimmäisen kesän jauhosavikka on hävinnyt. Luiskaa niitettiin ensimmäisen kerran vasta viime kesänä -09. .Keskikesällä näkyy eniten päivänkakkaraa. Jotkut hitaammin kehittyvät lajit, kuten särmäkuisma ja kaunokit ovat tulleet nyt näkyviin. Ylärinteen kiven juuressa kasvaa nuokkukohokkia.
2013 rinnettä kuvattiin taas:
		Rinne on kukkinut nyt 8 vuotta. Aluetta on niitetty vain alareunasta, jossa onkin eri lajisto. Ylärinteessä kasvaa jo puiden taimia ja myös runsasti pujoa. Joissakin kohdissa on paljon mäkikuismaa, jonka punaruskeat varret törröttävät ylivuotisina kukkien seassa. Peurankello kukkii korkeana ja runsaana. On myös paljon metsänätkelmää, päivänkakkaraa, siankärsämöä, keltamataraa ja ahdekaunokkia.
	Tienvarsiniitty ja perhoset Filosofian maisteri Anu Valtonen on selvittänyt eläinekologian väitöskirjatyössään tieympäristöjen eli erilaisten tienpientareiden ja liittymäalueiden roolia korvaavina elinympäristöinä erityisesti päiväperhosille. Ne ovat perhosille tärkeitä suuren pinta-alansa ja perinneympäristöjen hoitoa muistuttavan säännöllisen niittonsa vuoksi. Väitöskirjan mukaan avoimia tieympäristöjä on Suomessa noin 161 000 hehtaaria, mikä ylittää 50-kertaisesti jäljellä olevien lajistoltaan arvokkaiden niittyjen pinta-alan.
Perinnemaiseman niitty Kultturiperintö Niityn maisema ja kasvit ovat kulttuuriperintöämme. Me keräämme juhannuskukat niityltä tai ahomansikoita lapsille. Monet kukkien nimet ovat meille rakkaita. Tieto luonnon yrteistä ja lääkekasveista kiinnostaa nykyihmistäkin. Useat niittykasvit ovat peräisin jo jääkauden jälkeisiltä aroilta, joilla mammutit laidunsivat. Vuosisatoja jatkunut laidunnus ja niitto ovat luoneet perinneniityt. Niille on luonteenomaista monilajisuus.		Häntälän kuuluisa perinnemaisema
Suomen putkilokasvilajeista pääosa voi kasvaa niityillä. Kuiville ja tuoreille niityille luonteenomaisia kasveja on 239 lajia. Yli puolet Suomen kasvistosta hyötyy perinteisen karjatalouden aikana vallinneesta niiton ja nautakarjan laidunnuksen yhteisvaikutuksesta Runsaslajisten seutujen parhailla niityillä voi esiintyä jopa yli 150 kasvilajia puolella hehtaarilla.. (lainaukset kirjasta Elämää pellossa s. 207-208, Edita 2005)		Hiittinen, kirkolta. Kulttuurimaisema jo viikinkiajalta.
Kaksi kolmasosaa kaikista uhanalaisista perinnebiotooppien lajeista on ketojen ja tuoreiden niittyjen lajeja. Uhanalaisten lajien lisäksi on suuri joukko ennen hyvin tavallisiakin lajeja kuten päivänkakkara, ahomatara ja ahomansikka, jotka ovat taantuneet voimakkaasti. Esimerkiksi edellä mainittujen lajien on arvioitu menettäneen 90 % 1900-luvun alussa olleista kasvupaikoistaan. (lainaus sivulta http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kasvikulttuuri/artikkelit/18_perinnemaisemat.htm#)		Kallioketo, Västanfjärd. Laiduntaminen on loppunut.
Koivumäki - kuin kansallisromanttinen kulissi Paikkaa kutsutaan Koivumäeksi. Se on moreenimaata, johon kasvanut koivikko on saanut alkunsa 1930-luvulla. Mäkeä on pidetty viimeksi vasikoiden laitumena 1980-luvun alkuun. Kasvilajisto on monipuolinen. Koivumäestä löytyy kurjenkello, kelta-apila, tuoksusimake, ahomansikka, kissankäpälä, aholeinikki, metsäorvokki, häränsilmä. Puiden taimet, metsälauha, mustikka ja puolukka alkavat vallata maan pintaa nyt kun laidunnus on loppunut. Umpeenkasvu on kuitenkin hidasta, koska maaperä on karua ja koivut varjostavat.		Koivumäki, elokuu
Kallioniitty vanhalla kalkkilouhoksella Kalkkipitoisen kallion pintaan on syntynyt monilajinen kuivan paikan niitty. Västanfjärd, Bredvik.
Pienenkin perinneniityn ylläpitäminen on hyvä ympäristöteko! Kuiva rinne tai kallionkieleke pihallasi, kylätien penkka, metsäpolun reuna, kesämökin rantaniitty tai tontin metsään rajoittuva reuna voivat olla kukkaniittynä hoidetussa luonnontilassa. Niityn ylläpito on helpompaa kuin nurmikon hoito, se niitetään yleensä vain 1-2 kertaa kesässä. Alla: Kahden kesämökin pihaniityt Mäntyharjulla. Kuvat on otettu keskikesällä, jolloin ainakin päivänkakkara ja kesämaitiainen kukkivat.		Niittykaistale pikkutien varrella

		Sivun alkuun

MITEN SIEMENIÄ KERÄTÄÄN Kun kukat kuihtuvat, valmistuvat hedelmät. Hedelmässä on uuden alku siemen. Kasvien siemenillä on monia keinoja päästä maahan ja uusille kasvupaikoille. Jotkut itävät heti, jotkut taas viivyttelevät seuraavaan kevääseen. Monet siemenet säilyttävät itämiskykynsä maassa kauan, jopa vuosia. Toiset kasvit tuottavat siemeniä tuhlaillen, toiset vain vähän kerrallaan. Siemenet ovat usein hyvin kauniita. Tuleentuneiden kasvien sotkuisista kukinnoista ne tulevat esille kiiltävinä, liukkaina ja värikkäinä. Siementen kerääminen on jännittävää puuhaa. Joskus on epäselvää, mikä on siemen ja missä se piileksii. Seuraa kasvustojen tuleentumista! Tässä on suuria eroja eri lajien välillä. Jos menet keräämään liian myöhään, siemenet ovat karanneet. Raakojakaan ei voi ottaa, koska ne eivät idä.
	Ojakärsämö kukkii vielä. Käenkukan ja puna-ailakin "siemenruukut" ovat avautuneet. Pyöreät siemenet vierivät ulos kun varsia ravistaa.	Puna-ailakin siemenet ovat helppoja kerättäviä. Niitä voi kaadella astiaan tai leikellä kukkavarsia paperipussiin alassuin.

	Kevätlinnunherneen palot alkavat kypsyä...	Siemenet ovat karanneet, tyhjät palot ovat menneet kierteille.
Sadonkorjuu Keräys käsin Siemeniä saa enemmän talteen, jos leikkaa lähes tuleentuneet latvat varsineen esim. paperipussiin tai väljään astiaan. Ne voi silloin jättää kuivumaan ja jälkituleentumaan. Painava, kypsä siemen erotetaan sitten ilmavirran avulla tai kaatelemalla. Kuivatuksen aikana pusseja pitää käännellä ja tarkkailla. Varmista, ettei siementen seassa ole toukkia tai muita eläimiä, jotka voivat pilata erän säilytyksen aikana. Joskus saaliina on ollut vain lihavia toukkia ja syötyjä siemeniä. Niitto koneella ja jälkikypsytys Niitetty kasvusto kerätään esim. kylmäilmakuivuriin tai avomaalle muovin päälle, jos on poutaa (varauduttava peittämiseen). Siemenet karisevat varsista, kun ne kuivuvat. Roskainen siemenmassa saadaan puhtaaksi siivilöimällä ja kaatelemalla tuulessa tai puhaltimen avulla. Tähän sopivia ovat mm. ahdekaunokki, päivänkakkara, keltasauramo. Imurointi Sopii esim. syysmaitiaisen tai huopakeltanon siementen keräämiseen.
	Lutukka ja piharatamo tuottavat runsaasti siemeniä. Piharatamon kypsät siemenet muuttuvat sateella limaisiksi ja tarttuvat eläinten tai ihmisten jalkoihin tai autonpyöriin.	Luhtalemmikin varressa on yhtä aikaa avautuvia kukkia ja valmiita siemeniä. Ne ovat tummia, kiiltäviä ja valuvat liukkaasti veden kuljetettavksi.

	Huopakeltano. Näitä siemeniä on vaikea pyydystää! Ensimmäisenä kauniina päivänä ne lähtevät lentoon. Jos haluaa isomman määrän huopakeltanon siementä, voi kokeilla imurointia esim. lehtipuhaltimen avulla.	Pukinparran suuri siemenpallo aukeaa aurinkoisena aamuna, hohtaa hetken ja iltapuolella siemenet lähtevät tuulen mukaan.
		Kurjenkello
	Kukkaniitty sateen jälkeen. Tuoksusimake on kukkinut alkukesällä. Sen keltaisissa tähkissä on ruskeita siemeniä, jotka "ryömivät" ulos kosteuden vaihtelun avulla. Kissankello lopettelee kukintaa.Siemenkota on vielä vihreä ja siemenet raakoja. Kun kukkavarret ovat ruskeita, voi katsoa ovatko siemenet kypsiä. Kuivalla ilmalla liukkaat, pienet siemenet karisevat ulos kodasta. Loppukesällä kodat ovat haurastuneet verkkomaisiksi. Kellokukkien (Campanula) siemenet ovat hyvin pieniä. Kurjenkellon siemeniä on grammassa yli 21 000 kpl ja harakankellon siemeniä on noin 65 000 kpl grammassa.	Vuohenkello
Puhdistus Korjatut kasvit kuivataan. Puhdistusmenetelmän kehittämisessä on luova mielikuvitus tarpeen! Melkein joka erä vaatii omat toimenpiteensä. Pääperiaate: kypsä siemen on painava ja oikean värinen. *Siivilöinti* Kuiva massa hierotaan siivilän läpi. Useita eri kokoisia siivilöitä tarvitaan. Puhallin Valutetaan (esipuhdistetut) siemenet puhaltimen ilmavirtaan, jolloin raskaat ja kevyet ainekset erottuvat. Alustana esim. suuri paperi. Pienen erän saa usein puhtaaksi vain siiviloimällä ensin ja sitten puhaltelemalla varovasti lasikulhon pohjalla. Suuria määriä voi kaadella tuulessa. Alla pitää olla lakanoita tai suuria astioita. Kellutus Esim. kurjenpolvien siemenet täytyy kelluttaa vedessä ,jolloin kevyet (huonot) erottuvat. Jotkut lajit erottuvat roskista kaltevalla pinnalla *vierittämällä.* Liotus Katso viereisiä kuvia!	Aho-orvokin siemenet valmistuvat	Metsäkurjenpolvi on kukkinut

	Orvokkien siemenkodat pitää kerätä oikealla hetkellä. Kun kota on noussut pystyyn ja muuttuu kellertäväksi, se alkaa olla kypsä. Aurinkoisena aamuna kodat napsahtelevat auki. Kolmessa kourussa näkyvät ruskeat siemenet, jotka lennähtävät ulos, kun kouru puristuu kiinni. Murahaiset kuljettelevat metsäorvokin siemeniä eteenpäin, koska niissä on rasvapitoinen lisäke. Orvokit kukkivat pitkään ja siemeniä voi kerätä pitkin kesää.	Kurjenpolvet : "Geranium-suvun hedelmykset linkoavat siemenensä seuraavalla tavalla. Viiden hedelmyksen nokkamaisten kärkiosien eli otien kuivuminen saa niiden ulkoseinät irtoamaan keskipatsaasta, jolloin siemenlokerot äkillisesti tempautuvat mukaan. Odat alkavat kiertryä nopeasti rullalle, jolloin vinosti ulos kääntyneet siemenkauhat ampuvat sisältönsä lähes 45 asteen kulmassa kauas ympäristöön. Vielä tämänkin jälkeen jatkuu liuskojen kokoonvetäytyminen, mutta paljon hitaammin. Pikkuammukset ovat liukkaan sileäpintaisia". C.A.M.Lindman: Pohjolan kasvit Tammi, 1964

	Ahomansikan siemenet ovat marjan pinnassa. Marjat liotetaan ja siemenet erotetaan hedelmälihasta. Marjojen tulee olla hyvin kypsiä. Raskaat eli kypsät siemenet painuvat pohjalle. Lopuksi kuivatetaan ja siivilöidään siemenet puhtaaksi. Oikealla on kalliokielo. Sen siemenet ovat tummansinisten marjojen sisällä.
Säilytys Paperipussit, muovirasiat (kanteen viilto) sopivat siemenien säilytykseen. Siemenerään merkitään vähintään keräyspaikka ja päivämäärä. Eri vuosien erät ja muista syistä toisistaan poikkeavat erät (keräyspaikat ja laatuerot) kannattaa pitää erossa. Siemenerään merkitään vähintään keräyspaikka ja päivämäärä. Paras säilytyspaikka on viileä, kuiva tila.
		Heinien tuleentumisen näkee väristä. Kypsät siemenet karisevat helposti. Ylhäällä: Jäkin siemenet ovat pieniä teräviä piikkejä. Vasemmalla: Nurmilauhan siemen on valmista. Sen varsia on helppo leikata saksilla vaikka paperikassiin. Satoa voi jälkikypsyttää jonkin aikaa ilmavassa paikassa. Paras siemen erotetaan sitten hankaamalla ja puhaltelemalla tai ilmavirran avulla. Tämä työ on pölyistä, joten se on parasta tehdä ulkona.
Työkaluja Kottikärryt Kevyitä (muovi)astioita, vateja Lasikulhoja (lasi ei sähköisty ja siinä on helpointa käsitellä pieniä eriä) Paperikasseja, pusseja, paperisäkkejä Erilaisia saksia Siivilöitä Ilmapuhallin, esim. pieni lattialämmitin tms. tai hiustenkuivaaja Vanhoja lakanoita, joiden päälle siemenet voi levittää aurinkoon (hämähäkit lähtevät pois) Siementen puhdistus on pölyistä työtä parasta tehdä ulkona! Kerättyjen kasvien kuivatukseen tarvitaan jokin lämmin, kuiva tila, esim. pannuhuone tai kuisti. Siemenistä tulee paljon roskaa. Varo hiiriä!
		Huurteinen rohtotädyke marraskuussa. Sen siemenet ovat ruskeissa "taskuissa". Ne saattavat tosin olla jo tyhjiä tässä vaiheessa. Siementaskut ovat tiukasti kiinni kuivalla ilmalla ja sateella ne aukeavat. Jos haluaa kerätä rohtotädykkeen siemeniä, kannattaa panna varret veteen. Jonkin ajan kuluttua siemeniä löytyy ämpärin pohjalta. Ne siivilöidään ja kuivataan.
	Talventörröttäjiä. Mesiangervon, siankärsämön tai ojakärsämön siemeniä saattaa löytää vielä talvellakin.	SIVUN ALKUUN