AhonAlku
LAJIKUVAUKSET
Kukat
Heinät

Tienvarren niitty
 
KYLVÖOHJEITA
Kukkaniitty
Usein kysytyt
ja vastatut
Tienvarsiniitty

Tienvarsi on valoisa kasvupaikka. Monet perinnemaisemien niitty- ja ketolajit ovat saaneet korvaavaa elintilaa tienpientareilla.

Tieympäristö eroaa kuitenkin kasvupaikkana perinnebiotoopista. Tienvarrella niittojäte jää paikoilleen ja autojen päästöt vaikuttavat ravinnetasapainoon. Laiduneläimet syövät valikoiden, ja eläinten lanta on tärkeä hyönteisten kannalta. Eläinten sorkat rikkovat maata ja mahdollistavat siementen itämisen. Tien varrella lähinnä lenninhaivenellisilla ja kevyillä siemenillä on hyvät leviämismahdollisuudet.

Tien rakentaminen voi myös avata vanhan siemenpankin. Uuteen luiskaan saattaa puhjeta yllättävä kukkaloisto.

Myös tulokaskasvit, kuten lupiini, leviävät teitä pitkin. Kaikki eivät ole onneksi yhtä voimakkaita kuin lupiini, joka valtaa alueen nopeasti.

Tienvarsien niitto herättää ristiriitaisia mielipiteitä. Monista tuntuu että ne niitetään juuri parhaan kukinnan aikana, mutta esimerkiksi siitepölyallergioista kärsivät toivovat tiheitä niittoja. Niittykasvien siemenpankin uudistumisen kannalta paras niittoaika olisi loppukesä.

Hiirenvirna, ohdakeperhonen ja mäkitervakko. Mäkitervakko (Lychnis viscaria) on valoisan paikan niittykasvi, joka on löytänyt hyviä kasvupaikkoja myös tien penkoilta. Se kasvaa laikuissa, usein huopakeltanon kanssa samoilla paikoilla. Mäkitervakko on hyvä mesikasvi.

Yläpuolella ja oikealla: Tieluiska Perniön lähellä.

Vanhaan kulttuurimaisemaan on syntynyt monilajinen tienvarsiniitty. Perustana lienee maan oma siemenpankki. Keltamatara on lounaissuomalainen laji, joka on harvinaistunut monin paikoin.Se risteytyy helposti valkokukkaisen, tuoksuttoman paimenmataran kanssa.

Oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy niiton vaikutus- kukat ovat rinteen alaosassa.

Maisemoitu sisääntulotie.

Riihimäki, Meijeritie. Luiskat kylvettiin 2006, kylvö onnistui hyvin ja kukkaloisto on ollut nähtävissä joka kesä.

2008:
2009:

Alkukesällä otetussa kuvassa näkyy paljon kuivia viimevuotisia "risuja". Rinteessä on jonkinverran pujoa. Ensimmäisen kesän jauhosavikka on hävinnyt. Luiskaa niitettiin ensimmäisen kerran vasta viime kesänä -09.
.Keskikesällä näkyy eniten päivänkakkaraa. Jotkut hitaammin kehittyvät lajit, kuten särmäkuisma ja kaunokit ovat tulleet nyt näkyviin.
Ylärinteen kiven juuressa kasvaa nuokkukohokkia.

2013 rinnettä kuvattiin taas:
Rinne on kukkinut nyt 8 vuotta. Aluetta on niitetty vain alareunasta, jossa onkin eri lajisto. Ylärinteessä kasvaa jo puiden taimia ja myös runsasti pujoa.
Joissakin kohdissa on paljon mäkikuismaa, jonka punaruskeat varret törröttävät ylivuotisina kukkien seassa.
Peurankello kukkii korkeana ja runsaana. On myös paljon metsänätkelmää, päivänkakkaraa, siankärsämöä, keltamataraa ja ahdekaunokkia.

Tienvarsiniitty ja perhoset

Filosofian maisteri Anu Valtonen on selvittänyt eläinekologian väitöskirjatyössään tieympäristöjen eli erilaisten tienpientareiden ja liittymäalueiden roolia korvaavina elinympäristöinä erityisesti päiväperhosille. Ne ovat perhosille tärkeitä suuren pinta-alansa ja perinneympäristöjen hoitoa muistuttavan säännöllisen niittonsa vuoksi. Väitöskirjan mukaan avoimia tieympäristöjä on Suomessa noin 161 000 hehtaaria, mikä ylittää 50-kertaisesti jäljellä olevien lajistoltaan arvokkaiden niittyjen pinta-alan.

Sivun alkuun

MITEN SIEMENIÄ KERÄTÄÄN

Kun kukat kuihtuvat, valmistuvat hedelmät.
Hedelmässä on uuden alku – siemen.

Kasvien siemenillä on monia keinoja päästä maahan ja uusille kasvupaikoille. Jotkut itävät heti, jotkut taas viivyttelevät seuraavaan kevääseen. Monet siemenet säilyttävät itämiskykynsä maassa kauan, jopa vuosia. Toiset kasvit tuottavat siemeniä tuhlaillen, toiset vain vähän kerrallaan.

Siemenet ovat usein hyvin kauniita. Tuleentuneiden kasvien sotkuisista kukinnoista ne tulevat esille kiiltävinä, liukkaina ja värikkäinä.

Siementen kerääminen on jännittävää puuhaa. Joskus on epäselvää, mikä on siemen ja missä se piileksii.

Seuraa kasvustojen tuleentumista! Tässä on suuria eroja eri lajien välillä. Jos menet keräämään liian myöhään, siemenet ovat karanneet. Raakojakaan ei voi ottaa, koska ne eivät idä.

Ojakärsämö kukkii vielä. Käenkukan ja puna-ailakin "siemenruukut" ovat avautuneet. Pyöreät siemenet vierivät ulos kun varsia ravistaa. Puna-ailakin siemenet ovat helppoja kerättäviä. Niitä voi kaadella astiaan tai leikellä kukkavarsia paperipussiin alassuin.
Kevätlinnunherneen palot alkavat kypsyä... Siemenet ovat karanneet, tyhjät palot ovat menneet kierteille.

Sadonkorjuu

Keräys käsin

Siemeniä saa enemmän talteen, jos leikkaa lähes tuleentuneet latvat varsineen esim. paperipussiin tai väljään astiaan. Ne voi silloin jättää kuivumaan ja jälkituleentumaan. Painava, kypsä siemen erotetaan sitten ilmavirran avulla tai kaatelemalla.

Kuivatuksen aikana pusseja pitää käännellä ja tarkkailla.

Varmista, ettei siementen seassa ole toukkia tai muita eläimiä, jotka voivat pilata erän säilytyksen aikana. Joskus saaliina on ollut vain lihavia toukkia ja syötyjä siemeniä.

Niitto koneella ja jälkikypsytys

Niitetty kasvusto kerätään esim. kylmäilmakuivuriin tai avomaalle muovin päälle, jos on poutaa (varauduttava peittämiseen). Siemenet karisevat varsista, kun ne kuivuvat. Roskainen siemenmassa saadaan puhtaaksi siivilöimällä ja kaatelemalla tuulessa tai puhaltimen avulla.

Tähän sopivia ovat mm. ahdekaunokki, päivänkakkara, keltasauramo.

Imurointi

Sopii esim. syysmaitiaisen tai huopakeltanon siementen keräämiseen.

Lutukka ja piharatamo tuottavat runsaasti siemeniä. Piharatamon kypsät siemenet muuttuvat sateella limaisiksi ja tarttuvat eläinten tai ihmisten jalkoihin tai autonpyöriin. Luhtalemmikin varressa on yhtä aikaa avautuvia kukkia ja valmiita siemeniä. Ne ovat tummia, kiiltäviä ja valuvat liukkaasti veden kuljetettavksi.
Huopakeltano. Näitä siemeniä on vaikea pyydystää! Ensimmäisenä kauniina päivänä ne lähtevät lentoon. Jos haluaa isomman määrän huopakeltanon siementä, voi kokeilla imurointia esim. lehtipuhaltimen avulla. Pukinparran suuri siemenpallo aukeaa aurinkoisena aamuna, hohtaa hetken ja iltapuolella siemenet lähtevät tuulen mukaan.
Kurjenkello

Kukkaniitty sateen jälkeen. Tuoksusimake on kukkinut alkukesällä. Sen keltaisissa tähkissä on ruskeita siemeniä, jotka "ryömivät" ulos kosteuden vaihtelun avulla.
Kissankello lopettelee kukintaa.Siemenkota on vielä vihreä ja siemenet raakoja.
Kun kukkavarret ovat ruskeita, voi katsoa ovatko siemenet kypsiä. Kuivalla ilmalla liukkaat, pienet siemenet karisevat ulos kodasta. Loppukesällä kodat ovat haurastuneet verkkomaisiksi.
Kellokukkien (Campanula) siemenet ovat hyvin pieniä. Kurjenkellon siemeniä on grammassa yli 21 000 kpl ja harakankellon siemeniä on noin 65 000 kpl grammassa.


Vuohenkello

Puhdistus

Korjatut kasvit kuivataan.

Puhdistusmenetelmän kehittämisessä on luova mielikuvitus tarpeen! Melkein joka erä vaatii omat toimenpiteensä.
Pääperiaate: kypsä siemen on painava ja oikean värinen.

Siivilöinti

Kuiva massa hierotaan siivilän läpi. Useita eri kokoisia siivilöitä tarvitaan.

Puhallin

Valutetaan (esipuhdistetut) siemenet puhaltimen ilmavirtaan, jolloin raskaat ja kevyet ainekset erottuvat. Alustana esim. suuri paperi.
Pienen erän saa usein puhtaaksi vain siiviloimällä ensin ja sitten puhaltelemalla varovasti lasikulhon pohjalla.
Suuria määriä voi kaadella tuulessa. Alla pitää olla lakanoita tai suuria astioita.

Kellutus

Esim. kurjenpolvien siemenet täytyy kelluttaa vedessä ,jolloin kevyet (huonot) erottuvat.

Jotkut lajit erottuvat roskista kaltevalla pinnalla vierittämällä.

Liotus

Katso viereisiä kuvia!

Aho-orvokin siemenet valmistuvat

Metsäkurjenpolvi on kukkinut

Orvokkien siemenkodat pitää kerätä oikealla hetkellä. Kun kota on noussut pystyyn ja muuttuu kellertäväksi, se alkaa olla kypsä. Aurinkoisena aamuna kodat napsahtelevat auki. Kolmessa kourussa näkyvät ruskeat siemenet, jotka lennähtävät ulos, kun kouru puristuu kiinni.
Murahaiset kuljettelevat metsäorvokin siemeniä eteenpäin, koska niissä on rasvapitoinen lisäke.
Orvokit kukkivat pitkään ja siemeniä voi kerätä pitkin kesää.

Kurjenpolvet :
"Geranium-suvun hedelmykset linkoavat siemenensä seuraavalla tavalla. Viiden hedelmyksen nokkamaisten kärkiosien eli otien kuivuminen saa niiden ulkoseinät irtoamaan keskipatsaasta, jolloin siemenlokerot äkillisesti tempautuvat mukaan. Odat alkavat kiertryä nopeasti rullalle, jolloin vinosti ulos kääntyneet siemenkauhat ampuvat sisältönsä lähes 45 asteen kulmassa kauas ympäristöön. Vielä tämänkin jälkeen jatkuu liuskojen kokoonvetäytyminen, mutta paljon hitaammin. Pikkuammukset ovat liukkaan sileäpintaisia". C.A.M.Lindman: Pohjolan kasvit Tammi, 1964

Ahomansikan siemenet ovat marjan pinnassa. Marjat liotetaan ja siemenet erotetaan hedelmälihasta. Marjojen tulee olla hyvin kypsiä.
Raskaat eli kypsät siemenet painuvat pohjalle.
Lopuksi kuivatetaan ja siivilöidään siemenet puhtaaksi.
Oikealla on kalliokielo. Sen siemenet ovat tummansinisten marjojen sisällä.

Säilytys

Paperipussit, muovirasiat (kanteen viilto) sopivat siemenien säilytykseen.

Siemenerään merkitään vähintään keräyspaikka ja päivämäärä.
Eri vuosien erät ja muista syistä toisistaan poikkeavat erät (keräyspaikat ja laatuerot) kannattaa pitää erossa. Siemenerään merkitään vähintään keräyspaikka ja päivämäärä.

Paras säilytyspaikka on viileä, kuiva tila.

Heinien tuleentumisen näkee väristä. Kypsät siemenet karisevat helposti. Ylhäällä: Jäkin siemenet ovat pieniä teräviä piikkejä.

Vasemmalla: Nurmilauhan siemen on valmista. Sen varsia on helppo leikata saksilla vaikka paperikassiin. Satoa voi jälkikypsyttää jonkin aikaa ilmavassa paikassa. Paras siemen erotetaan sitten hankaamalla ja puhaltelemalla tai ilmavirran avulla. Tämä työ on pölyistä, joten se on parasta tehdä ulkona.

Työkaluja

Kottikärryt
Kevyitä (muovi)astioita, vateja
Lasikulhoja (lasi ei sähköisty ja siinä on helpointa käsitellä pieniä eriä)
Paperikasseja, pusseja, paperisäkkejä
Erilaisia saksia
Siivilöitä
Ilmapuhallin, esim. pieni lattialämmitin tms. tai hiustenkuivaaja
Vanhoja lakanoita, joiden päälle siemenet voi levittää aurinkoon (hämähäkit lähtevät pois)

Siementen puhdistus on pölyistä työtä – parasta tehdä ulkona!

Kerättyjen kasvien kuivatukseen tarvitaan jokin lämmin, kuiva tila, esim. pannuhuone tai kuisti. Siemenistä tulee paljon roskaa. Varo hiiriä!

Huurteinen rohtotädyke marraskuussa. Sen siemenet ovat ruskeissa "taskuissa". Ne saattavat tosin olla jo tyhjiä tässä vaiheessa.
Siementaskut ovat tiukasti kiinni kuivalla ilmalla ja sateella ne aukeavat. Jos haluaa kerätä rohtotädykkeen siemeniä, kannattaa panna varret veteen. Jonkin ajan kuluttua siemeniä löytyy ämpärin pohjalta. Ne siivilöidään ja kuivataan.
Talventörröttäjiä. Mesiangervon, siankärsämön tai ojakärsämön siemeniä saattaa löytää vielä talvellakin.

SIVUN ALKUUN