METSÄLAUHA, Deschampsia flexuosa
Metsälauha on erittäin yleinen heinä sekä varjoisissa metsissä että avoimilla kasvupaikoilla. Kasvi vaatii valoa kukkiakseen, mutta esimerkiksi puistomaisen koivikon aluskasvillisuutena se menestyy hyvin. Se on hyvin kuivuutta kestävä laji, jota kasvaa kallioilla mutta se tulee toimeen myös lehtomaisilla kasvupaikoilla.
Metsälauha kasvaa mättäinä: sen rihmamaisen kapeat ja pyöreät lehdet muodostavat läpimitaltaan yleensä alle parinkymmentäsenttisen pyöreän tuppaan, josta tähkät kurottavat noin puolen metrin korkeuteen.
Katso kuva: metsälauhaa taimitarhallaMetsälauhakasvuston tiilenpunainen väri kiinnittää huomiota keskikesällä etenkin hakkuuaukiolla, jossa sen kukinnot voivat muodostaa hehtaarien laajuisia pilvimäisiä kasvustoja. Metsälauhan tähkien muodostama harsomainen vaikutelma kestää myös keskikesän kukinnan jälkeen pitkälle elo-syyskuuhun mikäli kasvusto pysyy pystyssä. Kasvuston väri sen sijaan kulottuu pikku hiljaa kellertäväksi ja lopulta oljenkeltaiseksi siementen kypsymisen myötä.
Punertava metsälauha.
Jos klikkaat kuvaa, näet metsälauhaa ja huopakeltanoa pioneerikasveina tienreunalla.
Metsälauha ja metsäkastikka rinnakkain
Metsälauhaa loppukesällä
Metsälauhaa, aukio kuivalla mäntykankaalla
METSÄKASTIKKA, Calamagrostis arundinaceae
Metsäkastikka voi valloittaa hakkuuaukot metsälauhan tavoin, mutta kokonaisvaikutelma on perin erilainen: metsälauhan muodostama matalahko harsomainen kasvusto vaihtuu metsäkastikan toisinaan lähes miehenkorkuiseen, savannimaiseen peittävyyteen. Kummatkin kasvit estävät tehokkaasti puiden taimettumista.
Vaikka metsäkastikka leviääkin voimakkaan vaakasuoran juurakkonsa avulla, se muodostaa avoimilla kasvupaikoilla selkeitä, läpimitaltaan vaihtelevia ( 30-100 sm) tuppaita. Metsäkastikan tähkä on kasvin kukkiessa avoin, mutta sulkeutuu aivan suppuun kunnes siementen kypsyttyä avautuu jälleen jonkin verran. Kasvusto kellastuu elokuun loppua kohti, mutta säilyttää ryhtinsä pitkälle talveen, jopa kevääseen asti.
Metsäkastikkaa hakkuuaukealla
Metsäkastikasta voi tehdä himmelin...
Metsäkastikkaa, alkukesä
Metsäkastikka talvella
HIETAKASTKKA, Calamagrostis epigejos
Hietakastikka on yhtä suurikokoinen ja voimakkaan näköinen kuin metsäkastikka. Se ei ole tupastava kuten metsäkastikka, vaan kasvaa laikkuina jotka leviävät vahvojen maavarsien avulla. Kasvusto on monivuotinen. Joka koettaa kitkeä hietakastikkaa repimällä, saa todeta työn raskaaksi ja turhaksi!
Hietakastikka on yleinen koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Se on yleinen valoisilla ja kuivilla tienreunoilla, ratapenkoilla, soraisilla rannoilla ja harjumetsissä.
Koska hietakastikka on niin yleinen, sen kauneus jää monesti huomaamatta. Se on kuitenkin myös kestävä ja näyttävä koristeheinä. Lehdet ovat leveät, harmaan vihertävät. Tähkän väri ja muoto muuttuu kesän mittaan vihreästä violetin sävyiseen, sitten vaalenevaan ruskeaan. Loppukesällä hietakastikat vaalenevat ja tähkät muuttuvat pörröisen näköiseksi. Jäykkävartisena hietakastikka pysyy pystyssä usein vielä talvellakin.
Hietakastikkaa loppukesällä, Hankoniemi
