Nurmirölli, Agrostis capillaris
Nurmirölli on ehkä Suomen yleisin heinä sitä on kaikkialla, erityisesti ihmisen jalanjäljissä. Kuivat niityt, hakamaat, polut, pihamaat ovat sen kasvupaikkoja. Nurmirölli sietää tallausta ja kuivuutta. Korren korkeus on noin 25-30 cm, kuivilla paikoilla matalampi. Lehdet ovat kapeat, röyhy hienorakenteinen, miltei läpinäkyvä.
Alkukesällä röyhy on punertavan ruskea, loppukesällä nurmiröllikasvustot vaalenevat ja erottuvat siten paremmin ympäristöstä. Kukkaniitylle nurmirölliä kylvetään usein, koska se alkuvaiheessa suojaa pieniä taimia ja antaa vihreyttä. Se ei kuitenkaan kasva tukahduttavan reheväksi kuten monet muut heinät.
Nurmirölli värjää laitumen punertavaksi. Se ei ole varsinainen rehukasvi, mutta tyypillinen perinnemaiseman heinä.
Laidun sijaitsee Liesjärven kansallispuistossa, Korteniemen perinnetilalla.
Pihallamme kasvaa nurmirölliä. Jätimme pienen laikun siitä kukkimaan alkukesäksi. Vaikutelma oli koristeellinen.
Lampaannata on kaikkein kuivimpien kallioketojen, hiekkanummien ja kalliorantojen heinä. Se kukkii melko myöhään kesällä ja vaalenee syksyllä ympäristöstä erottuvaksi. Lampaannata kasvaa tuppaissa. Lehdet ovat rihmamaiset ja tähkät kapeat. Korret pysyvät koko ajan pystyssä, ja ne muodostavat usein kapean viuhkan.
Lampaannata on koristeellinen heinä, joten sitä voisi olla puutarhassakin esimerkiksi kivikkoryhmissä tai kiveysten rajaamien kasviryhmien osana. Se sopii myös kuivan paikan kukkaniitylle.
Kuva:
Kun kissankäpälä kukkii kesäkuun alussa, lampaannata on vasta kasvattanut pienet tiheät lehtituppaat.
Lampaannata "Spartan" tieluiskaan kylvetyllä kukkaniityllä (Riihimäki, Meijeritie). Se näyttää olevan kasvultaan rotevampi kuin luonnonvarainen lampaannata.